Kelluminen on täydellisen rentouttavaa – paitsi jos pitää vahtia lapsia

Horisontti

Siinä olisi saattanut käydä huonosti. Istuin laiturilla, kun lapset olivat uimassa. Kuopus oli alle kouluikäinen ja kova sukeltamaan. Uida hän ei vielä osannut, kun ei ymmärtänyt nostaa päätään pinnalle.

Mies seisoskeli rantavedessä selkä järvenselälle päin. Juteltiin siinä niitä näitä, isommat lapset riekkuivat vedessä. Katsoin, että kuopus käyttäytyy omituisesti, kuin ongen koho. Pää pulpahtaa pinnalle, vajoaa veden alle ja pulpahtaa taas pintaan.

Kunnes tajuan: sillä ei yllä jalat pohjaan!

Polvivaivaiseksi mieheksi lasteni isä kiepsahti yllättävän nopeasti ympäri, ampaisi kuopuksen luo ja nosti pärskivän tytön matalampaan veteen. Tyttö pärski aikansa ja sukelsi uudelleen.

Jos en olisi seurannut lasten touhuja juttelun lomassa, kuopus olisi saattanut vajota huomaamatta pohjaan.

Emme suuremmin hätkähtäneet tapahtuneesta – mitään pahempaa ei sattunut, eikä nuorimmainen saanut minkäänlaista kammoa. Hyvä muistutus se oli siitä, kuinka nopeasti vahinko voi tapahtua, silloinkin, kun itse on ihan vieressä.

Samana kesänä kuopus oppi nostamaan päänsä pinnalle sukeltaessaan eli oppi myös uimaan.

Meidän perhe on aina ollut vesipetoja. Asumme lähellä rantaa, mutta ei ihan rannassa. Uimaan pääsee helposti, mutta lapset eivät olleet välittömässä vaarassa, jos pihalla hetkeksi selkänsä käänsi.

Kaikki kolme opetettiin hyvissä ajoin uimaan ja jatkuvasti muistutettiin järjen käytöstä järvessä. Syvälle päin ei uida yksin ja tuntemattomaan rantaan ei koskaan hypätä. Kaveria pidetään aina silmällä.

Toistaiseksi kaikki ovat pysyneet pinnalla. Itse asiassa kukaan lapsista ei oikein tykkää uida yksin, ei, vaikka kaksi on jo täysi-ikäisiä.

Tänä kesänä on hukkunut useita pieniä lapsia. Helteellä on vietetty aikaa rannalla, ja hetkeksi on katse harhautunut. Joku asiantuntija muistutti jo, että kun ollaan lasten kanssa rannalla, ei lueta kirjaa eikä räplätä kännykkää.

Muistutus on ihan aiheellinen. Ja kun lapset menevät veteen, mennään mukaan. Eikä koskaan, koskaan, pidä olettaa, että joku muu vahtii. Sen jonkun muun katse harhailee vielä vanhempia herkemmin.

Lapset myös kannattaa opettaa uimaan mahdollisimman nuorina. Uimataito ei takaa sitä, että vahinkoja ei pienille lapsille tapahtuisi, mutta aina on parempi, kun lapsi osaa pysyä pinnalla.

Sama kuopus, joka meinasi pienenä hukkua, kertoi, että koulussa ainoa pakollinen liikunta on enää uiminen. Hurrasin uudistukselle. Uimataito on tässä kirjaimellisesti tuhansien järvien maassa ehdottomasti välttämätön kansalaistaito.

Kun vettä täällä Savossa on joka puolella, vedessä pitää osata olla. Veteen saattaa joutua tahtomattaankin, ja silloin pitää tietää, miten siellä toimitaan.

Ihan yhtä tärkeää, kuin osata uida, on osata kellua. Jos vedessä ollessaan uupuu, kellumalla voi hetkisen huokaista ja kerätä voimia.

Kun osaa kellua, luottaa siihen, että vesi kantaa.

Sitä paitsi kelluminen on täydellisen rentouttavaa. Suosittelen. Paitsi jos on niitä lapsia vahdittavana.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.