Kiitos ja näkemiin!

Tämä on nyt tällä erää tässä, nimittäin pesti Warkauden Lehdessä.

Heinäkuun alusta 2003 tuli aloitettua, ensin toimituspäällikön äitiysloman tuuraajana, sitten kunnallistoimittajana ja viimeiset vajaat seitsemän vuotta toimituspäällikkönä.

Monta juttua on kirjoitettu, joku niistä on varmasti luettukin.

Nyt tehdään jutut toiseen lehteen. Kokonaan en Warkauden Lehteäkään jätä, sillä juttuaineistoa vaihdetaan lehtitalon sisällä ja yhteistyö tulee vain tiivistymään.

Jonkun kolumnin olen luvannut silloin tällöin kirjoittaa. Siitä mahdollisuudesta yritän pitää kiinni, sillä Varkaus-kolumneja ei muihin lehtiin juuri kirjoitellakaan.

Warkauden Lehti on ensimmäinen sanomalehti, mitä olen koskaan lukenut. Opin lukemaan varsin pienenä. Sarjakuvat tuli seurattua tarkkaan Mafaldasta Rip Kirbyyn ja Touhulan perheeseen. Johannes Jauhiaisen piirrokset jäivät myös mieleen olennaisena osana lehden yleisilmettä.

Kouluvuosina olin jonkinlainen kirjoittaja. Nyt tuntuu, että kirjoittamispuolella tarvittaisiin taas harjoitusta.

Joka tapauksessa, äidinkielenopettajani Seija Kinnunen ja Päivi Auvinen antoivat jotenkin ymmärtää, että kirjallinen ilmaisu saattaisi toimia. Silläpä pyrin Warkauden Lehteen työharjoitteluun, sen jälkeen kohti alan opintoja, joita tuli sitten mutkan kautta suoritettua. Harjoittelupaikka toimituksessa johti kesätöihin ja sitten pitempiin tuurauksiin. Välillä taas opiskeltiin, kartutettiin työkokemusta Savon Sanomien silloisessa Varkauden aluetoimituksessa ja siitä suinpäin vastaaviin hommiin Pieksämäelle.

Kun Warkauden Lehdessä avautui paikka reilut 15 vuotta sitten, tuntui siltä, kuin kotiin olisi tullut.

Toimittajan työ on mielenkiintoista ja Warkauden Lehden toimittajan työ erityisen mielenkiintoista. Palaute jutuista tulee vastaan torilla, kaupoissa ja baaritiskillä. Samalla saadaan juttuvinkkejä.

Erityisen etuoikeutetuksi olen tuntenut itseni, kun olen saanut kirjoittaa Varkauden historiasta, muutenkin kuin vain laivoista. Se ei olisi onnistunut missään muussa lehdessä.

Miksi sitten lähdin? Lehtikonserni tarjosi uusia haasteita. Päätoimittajan paikka Leppävirralla Soisalon Seudussa vaikuttaa mielenkiintoiselta hommalta. Innolla olen hypännyt uusiin saappaisiin. Työmatkakaan ei ole mahdoton. Autolla menee yhtä kauan kotoa Leppävirralle kuin pyörällä vanhaan työpaikkaan.

Työmatkapyöräilyä muistelen jo nyt haikein mielin. Parsiusmäki aurinkoisina syysaamuina on mielessä ikuisesti.

Warkauden Lehti täyttää ensi vuonna sata vuotta. Itsenäistä Varkautta ei ollut, kun lehti alkoi ilmestyä. Warkauden Lehti kirjoitti tinkimättä kunnallisen itsenäisyyden puolesta, kun mikään muu taho ei sitä tehnyt. Toivottavasti tämä muistetaan myös kaupungintalolla.

Olen onnellinen, kun olen saanut tehdä töitä Warkauden Lehdessä. Ovea en sulje perässäni. Sanonpahan vain Pirjo Kaukosen sanoin: Vaikka jätän Warkauden Lehden, Warkauden Lehti ja weeälläläisyys pysyy minussa.

Kiitos ja näkemiin!