Kissanpäiviä

Kolumni

Kotimme muutti kutakuinkin kolme vuotta sitten herra Kissa. Tai eihän se muuttovaiheessa ollut varsinaisesti herra, vaan pieni rääpäle vielä.

Mutta herra ja kuningas siitä kasvoi vauhdilla. Otti tilan ja kaikki tilassa asuvat ihmiset omikseen nopeasti eikä nykyään väistä edes imuria. Tosin vuoden verran herra joutui mittailemaan uunin ylisiä, ennen kuin uskaltautui elämää suurempaan loikkaan.

Sen jälkeen, kun herra senkin loikan lopulta kevyesti otti, ei talosta enää löydy paikkaa, mitä ei olisi valloitettu.

Nyt tämä herra Kissa viettää kissanpäiviä: naukuu ruoka-annoksensa kellon tarkasti ruokakuppiin, vahtii pihapiirin linnut ikkunaruudun läpi ja nukkuu lempipaikoillaan tyytyväisenä.

Välillä käy näyttämässä, että nyt on leikin aika.

Herran kissan muutettua taloon, kuulin useammastakin suusta ihmettelevän toteamuksen: olen aina luullut, että olet enemmän koiraihmisiä.

Totta, on minulla ollut koiriakin. Nuorena meillä asui ihanan terhakka sekarotuinen terrieri, joka sitkeyksissään eleli pitkän ja monivaiheisen elämän.

Hän olikin varsinainen reissukoira, kun näki nuorena muun muassa Tallinnan Rock Summerit, Saimaan loputtomilta tuntuvat rannat ja lukuisat automatkat. Lopulta reissukoira karisti kotimaan pölyt tassuistaan ja muutti eläkepäiviksi Saksaan.

Kävi toki sieltäkin kesäisin tervehtimässä vanhaa ystäväänsä ennen kuin koitti sen viimeisen matkan aika. Kesäisillä mökkireissuilla tämä terhakka vanhus sukelsi Saimaan rantavedestä kiviä ja kiskoi ennen nukkumaanmenoa nuoria pajuja juurineen maasta.

Ei se enää oikein nähnyt mitään ja kuulokin oli niin ja näin, mutta niin se oli aina ennenkin tehnyt.

Tämän jälkeen luonani asui pitkän elämänsä loppuun asti lähes 50-kiloinen saksanpaimenkoira, joten muutos kissanomistajaksi on aikanakin kiloissa ollut suurenmoinen.

Näissä kahdessa niin kovin erikokoisessa asuinkumppanissa on kuitenkin ällistyttävän paljon samaa. Esimerkiksi niiden kärsivällisyys lasten suhteen on ja oli äärimmäisen pitkämielistä. Kummankin korvat painuvat ja olemus rentoutuu lapsen käden edessä.

Matkan varrella olen saanut onnekseni seurata muidenkin eläinten elämää. Sain aikoinaan kaveriltani lahjaksi hamsterin. Pahvilaatikossa annettavaa lahjahamsteria en tosin suosittele kenellekään.

Siitä tuli nimittäin saajalle aikamoisen kallis yllätys, sillä tarvitsihan lahja ympärilleen häkkiä ja jos jonkinmoista virikettä.

Toisaalta siitä pienestä jyrsijästä oli paljon iloa saksanpaimenkoiralle, joka jaksoi tarkkailla tunti kausia häkin elämää ennen kuin nukahti vierelle. Silloin hamsteri lopetti juoksupyörässä touhuamisen ja asettautui koiran viereen ja tuletteli mahaansa sen hengityksessä, välissä vain kalterit.

Ne kalterit muuten koituivat sen hamsterin päänvaivaksi elämän loppumetreillä. Hän pääsi kerran karkuun ja eleli tyytyväistä hamsterin elämää keittiön sokkeleissa ennen kuin eräällä ruoan hakumatkalla jäi kiinni.

Tämän jälkeen häkin suojaavat seinät muuttuivat toden teolla kaltereiksi, joita se jäyti loppuelämänsä kaivatessaan takaisin vapauteen.

Näiden lisäksi olen omistanut akvaarion kaloineen sekä vesiliskoineen ja leopardigekon. Kun se gekko, 200-litrainen akvaario, saksanpaimenkoira ja kutakuinkin sata viherkasvia elelivät sulassa sovussa (hamsteri oli tässä vaiheessa saanut rauhan ja haudattu voilaatikossa multiin) reilun 30 neliön yksiössä, muuttui elämä trooppiseksi ilmastoksi talvipakkasillakin ja oli aika muuttaa isompaan asuntoon.

Mutta koira- tai kissaihminen? En oikein osaa suhtautua kysymykseen, mutta koska omistan vain kissan, olen kai sitten kissaihminen.

Toisaalta eihän sillä lopulta ole väliä, minkälainen karvainen tai karvaton kumppani vierellä taivaltaa? Tärkeintä on pitää tästä kumppanista huolta ja kunnioittaa sekä rakastaa.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Uusimmat

Kolumnit

Onnen päivät vahvistaa sitä synkähköä elämänviisautta, että koskaan ei voi olla täysin varma mistään

Panostuksia kriisiajasta selviämiseen

Öljyltä tuoksuvat, monta numeroa liian suuret työhanskat ja Sampo-Rosenlewin lippis: vieläkin pystyy tuntemaan helteisen kesän kutinan hikisellä lapsen iholla

Hallituksen pitää painaa jarrua: Suomi ei saisi kasvattaa EU-vastuitaan

Vaihdevuodet saavat hyvätkin asiat tuntumaan hankalilta, epämukavilta, rasittavilta ja suunnattoman ärsyttäviltä

Callwavesilaisia on monella kanavalla ympäri vuorokauden

Vattuvuoren kuntoiluportaiden rakentaminen pyritään aloittamaan, ja uimahallin kuntosali remontoidaan kesällä

Osaamme varmasti arvostaa paremmin niitä arkisina ja itsestään selvinä pitämiämme asioita, jotka olemme nyt tässä hetkeksi menettäneet

Meidän kaikkien on pakko oppia kantamaan omasta ja toistemme terveydestä paljon suurempaa vastuuta, mihin olemme tottuneet

Alkaa olla fiilis, että koronatietojen, -ennusteiden ja -ohjeiden ristiriitaisuus on karhunpalvelus hyvää tarkoittaville uutisille