Kulutushysteriaa ja kauhukuvia

Uutiset täyttyvät välähdyksillä pelottavasta tulevaisuudesta. Meressä on pian enemmän muovia kuin kaloja. Halpamuotiteollisuus saastuttaa enemmän kuin lento- ja laivaliikenne yhteensä.

Kuivuus, rankkasateet tai jopa vuorotellen molemmat aiheuttavat valtaisia tuhoja maanviljelylle. Kaiken tämän tiedon edessä on vaikeaa olla lamaantumatta.

Vaikealta kuulostava resurssiviisaus sekä kestävä kulutus ovat teemoja, joita nostetaan usein ratkaisuksi. Käytännössä tämä ei tarkoita sen kummempaa asiaa kuin vanhan kansan viisautta "suu säkkiä myöden".

Hankitaan tavaroita ja vaatteita vain todelliseen tarpeeseen, ei siksi, että juuri nyt on muodissa röyhelöhelmat tai markkinoille ilmestyi hienompi älypuhelin. Käytetään olemassa olevat materiaalit loppuun asti ja mieluummin korjataan tai huolletaan kuin heitetään pois.

Kuluttamisen ja lainanoton muodostuminen vaivattomaksi yhden klikkauksen toiminnaksi ajaa terveen järjen ohi. Itsekin olen pelottavan usein ollut juurikin yhden klikkauksen päässä tilauksesta, joka jostain käsittämättömästä syystä on tuntunut välttämättömältä.

Kankainen kauppakassi, jossa on Hokusain maalaus Kanagawan suuri aalto. Ruusukullan väriset kissakorvakorut. Matkatermosmuki, jossa on yksisarvinen. Kaikki äärettömän tärkeän tuntuisia ostoksia sukeltaessani Amazonin ihmemaahan tylsyyttä pakoon.

Mitään näistä en onneksi kuitenkaan tilannut, sillä kaapeistani löytyy jo toimivia kangaskasseja, korvakorujakin on enemmän kuin tarpeeksi ja kahvia en oikeastaan edes kerkeäisi juomaan lyhyillä automatkoilla.

Pikavippilaitokset ovat ymmärrettävästi tuohtuneita esityksestä ulottaa 50 prosentin korkokatto myös suuriin lainoihin. Heidän mielestään monivelkaisuus on kuin jokin ulkoinen luonnonilmiö, joka vain sattuu osumaan lainanottajille epäsäännöllisen säännöllisesti. Samaan aikaan Wish kumppaneineen lähettää järjettömiä määriä kertakäyttöistä rihkamaa parin euron hinnalla ympäri maailmaa.

Amazon puolestaan romuttaa kaikki kuluttajapalautukset prosessin tehokkuuden nimissä, olivat palautukset täysin myyntikuntoisia tai eivät. Olemmeko tosiaan valmiita velkaantumaan mahdollistaaksemme tämänkaltaista epäeettistä ja kestämätöntä toimintaa?

Mitä siis yksittäinen ihminen voi tehdä? Uskaltaa sanoa ei.

En suostu ostamaan velalla. En turruta epämiellyttäviä tunteita turhalla tavaralla. En alistu painostettavaksi 'tarjous päättyy pian' kikoilla. En hyväksy vaatteitteni nukkaantumista ja viruttumista heti toisessa pesussa vaan laadin korkeampaa laatua ja kestävyyttä. En päästä kotiini kertakäyttöistä rihkamaa, etenkään lastenhuoneen nurkkiin.

Sanon mieluummin kyllä yhteisöllisyydelle, luonnossa liikkumiselle, hetkeen rauhoittumiselle ja itsenäiselle päätöksenteolle.

Kulutuskäyttäytymisen muuttaminen vaatii sinnikkyyttä ja pitkäjänteisyyttä. Uuden tavan muodostumiseen tarvitaan toistoja kolmen viikon ajalta ja sitä vastaan toimii usean vuoden tai vuosikymmenen aikana muotoutunut tapa toimia.

Vaikka mielikuvan mukainen täydellinen suoritus ei toteutuisikaan heti ensimmäisellä yrittämällä, on jokainen pienikin askel kohti muutosta arvokas.

Kirjoittaja on Varkauden kaupunginvaltuutettu (vihr.) ja Keski-Savon ympäristölautakunnan jäsen.