Kun Ryynäset pyyhälsivät kylään ja Vattuvuoren kuntoportaat kiihdyttivät rouvaa

Näkökulma

Pitkästä aikaa Ryynäset piipahtivat kyläilemässä tuossa Leenan päivän seutuun. Rouva oli leiponut tuliaispiiraat suolaisena ja makeana.

Minä kiehautin kahvit, jotka juotiin poikkeuksellisesti sisällä sadekuurojen vallatessa pihapiirin ja koronarajoitustenkin sen jo salliessa.

Henkilökohtaiset kuulumiset puolin ja toisin vaihdettuamme kääntyi keskustelu päivän kuumiin yhteiskunnallisiin aiheisiin.

EU:n kriisiavustukset, lainat ja sen sellaiset asiat saivat ansaitsemansa huomion.

Sitten siirryttiin ruotimaan ja kuorimaan kuin sipulia paikallisia ihmeellisyyksiä, päätöksiä ja niiden tekijöitä.

Ryynänen oli suopeampi monen asian suhteen, kun taas rouva tuhahtelee ja puhisee melkoisen närkästyneenä useamman asian kohdalla. Toki myöntää täytyy, että Ryynäskällä on melkoinen tietopohja monen asian suhteen.

Tuskin tarvitsee Ryynäsen googlailla montaakaan asiaa, kun kotona asustaa noin verraton tietopankki.

Sitten Vattuvuoren juoksuportaat kiihdyttävät rouvaa niin, että minäkin melkein hätäännyn ja haen konjakit vaikka kahvittelu on vallan aluillaan.

Rouva ihmettelee moisia portaita, mikä tolkku on tehdä puisia rappuja keskelle metsää ja siteeraa sitten tuttuja laulun sanoja ” rikas mies, jos oisin … ja yhdet hienot portaat veis ylöspäin ja yhdet toisi alaspäin ja yhdet huvin vuoks ei minnekään ”

Kohta pyytävät valoja ja sitten kattoa portaiden päälle sinne keskelle metsää, kun samaan aikaan ajetaan kerrostalossa hissillä ensimmäiseen kerrokseen.

Ryynänen tasoittelee sanomalla, että pitäähän ne portaat olla meilläkin, kun noissa naapurikunnissakin sellaiset ovat.

Sitä paitsi eräs poliitikko nimenomaan kertoi, että ikäihmiset ovat niitä portaita toivoneet, että eiköhän mekin mennä sinne jonakin päivänä. Otetaan vaikka kahvit mukaan.

Ryynänen tulkitsee oitis rouvan ilmeestä, että kahvit jäisivät Vattuvuoren juoksuportaiden juurelta juomatta.

Sitten keskustelu kääntyy muihin aiheisiin. Ryynäskä ryhtyy ponnekkaasti analysoimaan kirjoituksia mielipideosastolla, joita paikallislehdestä on saanut silmät pystyssä tavata.

Mitään muuta selkoa hän ei niistä ole saanut kuin sen, että kovasti mukavalta tuntuu kaivella ja piikitellä tehtyjen päätösten sisuksia, sielunelämää ja päättäjiä.

Tavallisena kuntalaisena, jolla on muutakin seurattavaa elämässään kuin kunnallispoliittiset kähinät, hän myöntää, ettei välttämättä ole ymmärtänyt kirjoituksista puoliakaan vaikka pitää itseään keskiverto kuntalaista tietoisempana.

Päällimmäiseksi on jäänyt, että onpas outoa tämä kunnan asioiden hoito kuntalaisen parhaaksi.

Tässä vaiheessa siirrytään makeaan kahvileipään. Suolaiset olivat kieltämättä perin makoisia. Ryynäskän kieli laulaa ja kuuntelemme sitä sateen ropistessa tuvan kuusiruutuiseen.

Rouva siirtyy pohtimaan tulevaisuutta. Kuka ryhtyy enää tulevissa vaaleissa ehdokkaaksikaan, jos politiikan teko on sellaisella tasolla, minkä paikallispoliitikkojen mielipidekirjoitukset antavat ymmärtää.

Jos häntä pyydettäisi ehdokkaaksi – tässä kohtaa Ryynänen vilkaisee minua pienoinen pelon häivähdys silmäkulmassa - hän ei suostuisi millään ehdolla minkään puolueen listoille.

Ryynänen helpottuu silmin nähden.

Näin vierailu etenee. Paljon on Ryynäskällä tietoa ja mielipiteitä, joita Ryynänen enimmäkseen myötäilee riippumatta siitä, mitä mieltä itse sattuu olemaan. Lopulta päästään sitten ihan oikeasti siihen konjakkiin ja rouvalle tietysti mesimarjalikööriä pikkupikari.

Kun Ryynäset poistuvat portista sateenkaaren värisen sateensuojan alla käsikynkkää, minä vilkutan heille.

Nojaan porttiin tihkusateessa ja ajattelen, että olipas virkistävä vierailu ja, kyllä, Ryynäskällä on jalat maassa ja järki päässä.

Kirjoittaja on varkauslainen eläkeläinen.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.