Luonnon monimuotoisuus ei jää kurtturuusua ja lupiinia kaipaamaan

Horisontti

Kurtturuusu päätyi yhdessä lupiinin kanssa haitallisten vieraslajien listalle. Se tarkoittaa sitä, että molemmat kukat täytyy hävittää kasvupaikoiltaan.

Tästä nousi netin puutarha-aiheisilla keskustelupalstoilla – ja vähän lehtien tekstaripalstoillakin – kauhea poru. Nehän on niin kauniita. Miksi kaikki täytyy hävittää? Ja mihin joutuu luonnon monimuotoisuus?

Itselläni on läheinen suhde kumpaankin kasviin. Kurtturuusua kasvoi alakoulun pihalla, ja sen kiulukoista naposteltiin makeaa ruusunmarjaa syksyisin suuhun. Toisinaan kieleen tarttui tahmea siemen.

Lupiinia kerään kuopukselle joka kesä juhannuksen tienoilla nimipäiväkukiksi. Mukava perinne, jota kuopus jo osaa odottaa.

Vaikka molempiin kasveihin liittyy rakkaita muistoja, ne joutavat pois. Pihoihin ja puutarhoihin on tarjolla paljon muita, vähemmän luontoa haittaavia koristuksia.

Esimerkiksi tarhakurtturuusuja, jotka ovat siis eri asia kuin kurtturuusu. Niiden perimässä on tätä haitallista kurtturuusua, mutta sen verran laimentuneena, että ne eivät ole yhtä pahoja leviämään.

Luonnon monimuotoisuus ei jää kurtturuusua ja lupiinia kaipaamaan. Päin vastoin.

Molemmat valtaavat alaa muilta kasveilta. Kurtturuusu on erityinen riesa meren rannikolla, missä se vähäravinteista hiekkamaata ja suolaa sietävänä leviää nopeasti. Samalla katoaa vähemmän näyttävää mutta luonnon ja ötököiden kannalta tärkeämpää rantakasvillisuutta.

Lupiini taas paitsi leviää ja vie tilan piennarten kasveilta, myös rehevöittää typpeä maahan sitovilla juurinystyröillään maaperää niin, että karumpaan maaperään tottuneet kasvit eivät siinä enää menesty.

Teiden pientareet, joilla sekä lupiini että kurtturuusu viihtyvät, ovat keto- ja niittykasveille tärkeitä, kun niiden luontaiset kasvupaikat ovat vähentyneet. Lupiini voi vähentää paikallisesti myös päiväperhosia, koska se ei kelpaa niistä kenellekään ravinnoksi.

Monimuotoisuus on muuten hyvä esimerkki sanasta, joka saattaa tarkoittaa jotain, josta ei ole kiinnostunut tai jota jopa vastustaa. Se tempaistaan varastosta käyttöön silloin, kun kuvitellaan, että nyt se edistää omaa etua tai mielipidettä. Usein se menee juuri edellä kuvatun tavoin täysin pieleen.

Kurtturuusu ei näillä korkeuksilla aiheuta yhtä suurta riesaa kuin lupiini. Sitäkin kuulema mietittiin, että se käskettäisiin hävittää vain rannoilta, mutta rajaus olisi ollut käytännössä hankala.

Toisaalta sisämaassa kasvava kurtturuusu voi päätyä lopulta rannikon ongelmaksi. Siemeniä sisältävät kiulukat saattavat kulkeutua veden mukana rannikolle ja tahmeat siemenet tarttuvat hyvin lintujen höyheniin ja taas mennään.

Kummankin kasvin hävittäminen on vaikeaa, mutta ei mahdotonta. Lupiinia tuskin koskaan saadaan enää kaikilta tienvarsilta pois, mutta jos edes vähemmäksi.

Että jospa lakattaisiin valittamasta ja kaivetaan ne ruusut ja lupiinit pois omasta pihasta. Viranomaisille ei kuitenkaan kannata valittaa, jos naapuri ei näin tee. Ainakaan toistaiseksi kasvipartiot eivät hyökkää huolimattomien pihoille.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.