Meidän kaikkien on pakko oppia kantamaan omasta ja toistemme terveydestä paljon suurempaa vastuuta, mihin olemme tottuneet

Viime viikolla seisoin tankkaamassa autoani. Viereisellä tankilla oli kaksi nuorta naista, jotka rupattelivat innokkaasti keskenään.

Yllättäen toinen heistä yskäisi. Tiedättehän sellaisen kunnon flunssayskäisyn, joka raastaa keuhkoja, kirvelee kurkussa ja saa aikaa repivän möräkän äänen.

Pelästyin ja astuin vaistonvaraisesti tankin suojaan. Naiset taisivat huomata reaktioni, hyppäsivät autoonsa ja kaasuttivat pois.

Muutama kuukausi sitten en olisi kiinnittänyt yskänpuuskaan mitään huomiota. Vanhassa normaalissa kuljimme kaikessa rauhassa nuhan, yskän ja kurkkukivun kanssa. Saatoimme ehkä paheksua kahvilan tiskin takana pärskivää myyjää mutta raahauduimme silti itse pää kainalossa töihin ajattelematta, minkä sortin virus painaa päälle.

Surutta olemme levittäneet lukuisat pöpöt kanssakulkijoille – ja aivan oikein – myös moni niistä on johtanut kuolemiin, erityisesti ikäihmisten kuolemiin.

Nyt mojova yskähdys bensatankilla on suuri harvinaisuus. Flunssaiset ihmiset tuntuvat hävinneen, ja ehkä he näillä leveysasteilla ovat ihan oikeasti hävinneet. Kun pidämme etäisyyttä ja pesemme käsiämme, pidämme koronaa ja myös muita viruksia loitolla.

Joudumme heittämään hyvästit suurella vaivalla treenatuille mukaville käytöstavoille pitkäksi aikaa, kenties jopa kokonaan. Emme enää kättele emmekä todellakaan halaile puolituttuja tavatessa tai ennen kokouksien alkua.

Saamme siis siirtyä levollisin mielin suomalaiskansalliseen perusmoodiin. Tokikaan hymyä ja ystävällistä puhetta (passelin välimatkan päästä) ei ole kielletty.

Ei nuha ja yskä jatkossakaan ole syy sairaslomaan. Uudessa normaalissa se on hyvä syy tehdä töitä kotona.

Sen me nyt osaamme, uskomattoman hyvin. Hyvin moni on osoittanut hyvin monella alalla, ettei hyvää työn laatua ratkaise, onko läppäri omassa kodissa vai konttorissa.

Warkauden Lehteä on tehty nyt kaksi kuukautta kokonaan toimittajien kotoa. Toimittajamme ovat olleet hajasijoitettuna Varkauteen, Leppävirralle, Joroisiin, Rantasalmelle, Heinävedelle ja Pieksämäelle.

Homma ei olisi onnistunut näin hyvin, jos emme olisi saaneet apua lukijoiltamme. Haastattelut onnistuvat puhelimella ja verkossa mutta valokuvaaminen ei. Kun pääsy on ollut moneen paikkaan kielletty, haastateltavat ovat lähettäneet kuvia itsestään kodeissaan ja työpaikoillaan. Iso kiitos siitä: tätä apua tarvitsemme varmasti jatkossakin.

Nyt ensimmäiset meistä palaavat toimitukseen. Alamme opetella vähitellen uutta normaalia. Se on hyvä asia.

Pelko ei ole hyvä johtaja. Pelon vastakohta ei kuitenkaan saa olla huoleton välinpitämättömyys. Meidän kaikkien on pakko opetella ja oppia kantamaan omasta ja toistemme terveydestä paljon suurempaa vastuuta, mihin olemme tottuneet.

Warkauden Lehden uuteen normaaliin kuuluvat välimatkat työkavereihin ja haastateltaviin, videopalaverit, hyvä käsihygienia ja kaikenlaisten niiskutusten poteminen kotona. Tarjolla on myös kasvomaskeja ja hansikkaita turvallisten työtapaamisten varmistamiseen.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.