Mies valkoisissa kengissä ja kuka tahansa nainen, jota voi koskettaa kysymättä lupaa

Korvien suhinan voi melkein kuulla. Verenpaineeni luultavasti nousee muutaman pykälän. Luen sosiaalisesta mediasta, miten nuori asiakaspalvelijanainen joutuu kärsimään hölmöistä vitseistä ja lääppimisestä.

Ilmiö harmittaa, mutta sitäkin enemmän kommentit päivityksen perässä. Miehet vähättelevät ja asiasta tuohtunut, kiltti nainen taipuu mukaan naureskeluun. Mitäs tuosta, huumoria pitää olla ja pieni flirtti piristää.

Olen eri mieltä. Raja on helppo vetää. Flirttailu nostaa hymyn silmiin, kun molemmat osapuolet tuntevat olonsa huomatuiksi. Seksuaalinen häirintä hämmentää. Olosta tulee likainen. Alistettu.

Kokemukset seksuaalisesta häirinnästä nousivat päivänvaloon vuonna 2017, kun tunniste #metoo (minä myös) sai naiset jakamaan tarinoitaan. Naisiin kohdistuvaa väkivaltaa ja häirintää vastustava sosiaalisen median ilmiö palautti ajatukseni vuosien taakse.

Muistan miehen valkoiset kengät. Hän kosketti käsivarttani yllättäen ja niin, etten hämmennykseltäni osannut reagoida. Mies oli kymmeniä vuosia vanhempi, asiantuntijaroolissa minuun verrattuna. Olin tekijälle lähes vieras. Kuka tahansa nainen – nainen, jota voi koskettaa kysymättä lupaa.

Tapaus ei ollut ainoa. Tämä selvisi, kun rohkenin avata suuni ja kertoa tilanteesta. Minut otettiin vakavasti, viesti meni perille ja sain anteeksipyynnön.

Puheeksi ottaminen kannatti. Mies ehkä mietti jatkossa tekemisiään vähän tarkemmin. Silloin parikymppinen nuori nainen sai vahvistusta siihen, että omaan tunteeseen saa luottaa siinä, mikä on oikein ja mikä väärin. Aina voi sanoa ei.

Häpeä melkein hiljensi minut, joten ymmärrän hyvin, miksi seksuaalinen häirintä jää usein pimentoon. Pari vuotta sitten luin jutuntekoa varten käräjäoikeuden syytekirjelmää, jossa varkautelaismiestä syytettiin toistuvasta naisalaistensa kähminnästä. Tilanne oli jatkunut työyhteisössä pitkään.

Kouluterveyskyselyt vuodesta toiseen kertovat, että monilla tytöillä on kokemusta seksuaalisesta häirinnästä. Euroopan unionin perusoikeusviraston kyselyssä selvisi, että Suomi on yksi EU:n turvattomimpia maita naisille. Pahin paikka on koti.

Valkokenkämies on pikkujuttu verrattuna perheväkivaltaan. Mutta yksi asia johtaa toiseen. Jos tyttö joutuu näkemään, että pojille ja miehille on eri säännöt, uskaltaako hän pitää kiinni rajoistaan? Jos poika oppii saman, kunnioittaako hän tyttöjä ja naisia. Ja laajemmin, oppivatko lapset näkemään toisensa ihmisinä kaikkiin ominaisuuksiin, kuten sukupuoleen, katsomatta?

Vuonna 2019 on vietetty naisten oikeuksien puolesta taistelleen Minna Canthin syntymän 175-vuotispäivää. Hänen elämäntyöstään on julkaistu useita kirjoja lapsille ja aikuisille. On upeaa, että tämän päivän Suomessa naiset voivat opiskella vapaasti yliopistossa ja raiskaus avioliitossa on rikos. Puolessatoista vuosisadassa on menty eteenpäin. Minna Canth on silti yhä ajankohtainen, samoin kuin #metoo-kampanjan viestikin.

Kesä ja nuorten kesätyöt lähestyvät. Toivon, että kenenkään ei tarvitse kiusaantua tai alistua ensimmäisessä työpaikassaan.

ilona.noponen@warkaudenlehti.fi