Mitä tämä tarkoittaa meille, kysyvät kaikki ja yritämme parhaan taitomme mukaan vastata: paikallisella tiedolla on nyt iso arvo

Horisontti

Hassuahan se on. Työkavereiden kasvot näkyvät pienissä ruuduissa monessa kerroksessa läppärini näytöllä.

Kello on yhdeksän aamulla ja olemme kokoontuneet kukin omassa kodissamme yhteiseen verkkopalaveriin miettimään, millaisista palasista keskiviikon lehti rakentuu. Kurkistelemme näytöltä hieman hämillämme toistemme keittiöihin ja olohuoneisiin ennen kuin juttu alkaa luistaa.

Warkauden Lehti siirtyi etätöihin maanantaina. Olemme onnekkaita, kun työskentelemme alalla, jossa työ onnistuu etänä. Kaksikymmentä tai vain kymmenen vuotta sitten tilanne olisi ollut vielä toinen.

Haastatteluja teemme nyt entistä enemmän puhelimitse ja sähköisten aparaattien avulla, ja arkistokuvatkin saattavat lehdessä lisääntyä. STT välittää valtakunnallisia juttuja ja yhteistyömme muiden konsernilehtiemme kanssa jatkuu.

Tärkeintä on huolehtia, että Warkauden Lehti ilmestyy nyt ja jatkossa. Siksi hajaannuimme kukin tahoillemme väistelemään kutsumatonta virusvierasta.

Lehden ilmestyminen on erityisen tärkeää nyt, kun kansalaiset janoavat tietoa ja myös valmiuslaki määrää tiedotusvälineitä sitä jakamaan. Warkauden Lehden verkkosivujen kävijä- ja lukijamäärä on lähes triplaantunut pienessä hetkessä.

Mitä tämä tarkoittaa meille, kysyvät kaikki ja yritämme parhaan taitomme mukaan vastata kysymyksiin. Toimituksemme resurssit kuluvat tällä hetkellä kokonaan siihen. Paikallisella tiedolla on nyt iso arvo.

Parhaimmillaan me voimme olla hyväksi avuksi heille, jotka eivät voi tehdä äärimmäisen tärkeää työtään etänä: sairaanhoitajille, lähihoitajille, lääkäreille, pelastushenkilöille, poliiseille, kauppojen henkilökunnalle ja monille muille tärkeille ammattilaisille.

Yhtä tärkeää on olla apuna lukuisille ikäihmisille, riskiryhmiin kuuluville ja heidän omaisilleen, joille ajantasainen ja oikea tieto on tärkeää.

Nyt jos koskaan tarvitaan luotettavaa, asiallista, nopeaa tiedonvälitystä.

Sovimme, että pidämme yhteisen verkkopalaverin kaksi kertaa päivässä – ei vain siksi, että pysymme kärryillä, mitä kukin on saanut aikaan – vaan myös siksi, että näemme ja kuulemme toisemme.

Kyllä se niin on, että tarvitsemme toisiamme. Kun vanhusten hoivakotien ovet on nyt vierailta suljettu, puhelimet ovat yhä auki. Mummolaan, ukkilaan tai ystävän luokse ei tällä hetkellä välttämättä pääse käymään mutta soittaa voi, joka päivä. Oven taakse voi jättää ruokakassin, päivän lehden tai jotain muuta mukavaa ajanvietettä.

Sitä paitsi, moni yli 70-vuotias elää täyttä päätä somessa: mikäpä on mukavampaa kuin kuvapuhelu vaikkapa Skypessä.

Koronasta on korostunut viruksena, joka voi olla kohtalokas ikäihmisille. On hyvä muistaa, että on myös lapsia, nuoria ja työikäisiä, jotka sairautensa vuoksi kuuluvat riskiryhmään ja joille virus voi olla vaarallinen tai ainakin hankala sairastettava.

Elämä meni kummalliseksi. Ei ole silti epäilystäkään, ettemmekö me tästä selviä. Pysytelkäämme terveinä ja huolehtikaamme heistä, jotka apua ja ystävää tarvitsevat.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.