Olen saanut tehdä töitä ihmisten kanssa, jotka eivät laske palveluksia tai vertaile saavutuksia – työpaikalla tehdään yhdessä

Horisontti

– Taidan tietää, mikä siinä on.

En saanut tulostettua koevedosta seuraavan päivän lehteä varten ja työkaveri arvasi heti, että oletustulostin oli väärä.

Työkaverini, sivunvalmistaja Antero Tuppurainen auttoi monen monta kertaa, kun allekirjoittaneelta loppui järki tekniikan kanssa. Mies on itse rauhallisuus. Kun hän oli paikalla, saattoi luottaa, että lehti valmistuu ja sivut saadaan painoon.

Lähtökahvit juotiin tammikuussa, 46-vuotisen uran päätteeksi. Puhuttiin muutama sana siitä, miten Antero on aloittanut käsinlatojan oppilaana ja tehnyt esimerkiksi otsikoita kirjain kerrallaan. Myöhemmin hänen näpeistään lähti yhden illan aikana painoon useamman eri julkaisun sivuja.

Illalla lehtiä valmistellessa sain vinkkejä muun muassa auton hankintaan. Suurimman vaikutuksen teki kuitenkin se, miten konkari halusi jakaa osaamistaan kollegoille.

Hän jaksoi neuvoa isoakin laumaa savolaistuneita ja savolaisia toimittajia, joilla saattoi välillä olla kuullun ymmärtämisessä ja keskittymisessä puutteita. Hatunnosto siitä.

Toinen työtoveri neuvoi puhelimitse erään järjestelmän käyttöönotossa. Sanoin hänelle, että kiitos, ratkaisit kaikki ongelmani.

– Ei kai nyt sentään, kuului lakoninen vastaus.

Minä siihen vastaamaan, että niin, työhön liittyvät.

Edelliseen työpaikkaani muutin kesken opintojen ja paikkakuntaa tuntematta. Onneksi vastassa oli heti hymy ja huumoria, joka vei turhan jännityksen pois.

Toinen kollega samaisesta lehdestä käytti ajelulla ja näytti Viitasaaren kosket ja kauniit luontokohteet. Erityiskiitos myös silloiselle päätoimittajalle, jonka huoneeseen kävelin sydän pamppaillen ensimmäisellä viikolla, kun olin rikkonut vahingossa kameran.

– Käy hakemassa uusi, näitä sattuu, kuului pomon kommentti.

Työyhteisöissäni ei ole koskaan ollut suurta eroa sillä, kuka on johtaja ja kuka alainen. Tai sitten minulla on kunnioituksen kanssa ongelmia.

Warkauden Lehdessä päätoimittajan huonetta ei vältellä – ovi on aina auki ja toimittajia pyörii huoneessa ehkä joskus liikaakin.

Työkavereilla on iso merkitys siihen, miten pääsee yli epäonnistumisista, ongelmista ja haasteista. Toimittajat ovat yleensä joutuneet ainakin joskus nöyrtymään ja tekemään oikaisun, joten kaverin mokille ei naureta – ainakaan pahantahtoisesti.

Olen saanut tehdä töitä ihmisten kanssa, jotka eivät laske palveluksia tai vertaile saavutuksia. Yhdessä tehdään, eikä ainakaan suuresti hävetä sitä, mitä on saatu aikaan.

Suhde työkavereihin on oikeastaan aika erikoinen. Jaetaan ajallisesti iso osa elämää, mutta kuitenkin vain pintaraapaisu siitä. Ollaan kuin kämppikset soluasunnossa: yhdessä olosuhteiden pakosta.

Toki kollegasta voi tulla ystäväkin. Eräässä työpaikassa tuli hetkittäin riitaa ja pohdimme, että olemme jo liikaa kuin kotonamme.

Vapaalle jäädessäni minulla on toivottavasti sama tilanne kuin sivunvalmistajallamme Anterolla: paljon mukavaa tekemistä läheisten kanssa ja mielenkiintoisia suunnitelmia. Niin, että työtä ja työkavereita kohtaan jää vain pikkuisen ikävää ja sopivasti haikeutta.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.