Opin kesällä, että varis pitää enemmän ranskalaisista kuin vihanneksista

Horisontti

Istuskelin kesällä ystäväni kanssa Helsingin Kaivopuiston nurmikolla, seurailimme valkoposkihanhien touhuja. Hanhet pörröisine poikasineen ruokailivat tiiviinä ryhmänä nurmikolla. Toinen ryhmä ylitti jonossa ajotietä, auto odotti kohteliaasti. Kuskia näytti naurattavan.

Rantakahvilassa pikkulinnut kärkkyivät murusia maasta. Valppaasti ne hakivat tilaisuutta napata herkkuja ihmisen huomaamatta ja pyrähtivät etäämmälle arvioidessaan tulleensa havaituksi.

Tampereella entisen tehdasalueen sisäpihalla minä ja tyttäreni kiinnitimme huomiota outoon vinkuvaan ääneen. Onko jossain eläin hädässä?

Kyllä oli hätä lokinpoikasella, joka päätään hassusti nyökkien huuteli keskellä autiota pihaa emonsa perään. Jäimme tarkkailemaan tilannetta katveesta, josta poikanen ei meitä erottaisi. Kun emolintu viimein laskeutui pörhökin viereen, poikanen ilmaisi iloaan ilmaan pomppien ja päätään emoa kohti ojennellen. Se oli silminnähden riemuissaan, ja mekin jatkoimme hyvillä mielin matkaa.

Varkaudessa seurailimme rantaravintolan aurinkovarjon päällä seurustelevaa varisparia. Keskustelu sujui kuin yksipuolisessa väittelyssä, jossa toinen väittää ja toinen myötäilee. Kovaäänisesti toinen varis vaakkui suoraan toisen korva-aukkoa kohti, kunnes toinen ilmeisesti antoi periksi ja lennähti etsimään syötävää. Liekö äänekäs kaveri haukkunut laiskuriksi?

Pöydälle asiakkaalta jääneestä annoksesta varikselle maistuivat ranskanperunat, mutta vihannekset jäivät lautaselle.

Rantapuistossa kaksi sorsaemoa oli aurinkoisena kesäiltana tuonut poikueensa nurmikolle syömään. Mieheni ja minä olimme kävelyllä kahden koiramme kanssa. Onneksi havaitsimme linnut ennen koiria ja ohjasimme koirat kiertotielle perheateriaa häiritsemättä.

Kaupunkilinnut tuottivat minulle kesällä useita ilahduttavia hetkiä. En ole lintuharrastaja saati lajien tuntija, mutta pidän eläinten puuhien seurailusta. Kaupunkien puistoissa ja viheralueilla se käy helposti.

Jotkut näkevät cityeläimen kohdatessaan punaista: ihmisen reviirille on tullut tunkeilija. Etenkin linnut herättävät suuttumusta, ilmeisesti siksi, että lentotaitoisina ne uskaltautuvat hyvin lähelle ihmisiä.

Toki ymmärrän, etteivät ruokaa asiakkailta pyydystävät lokit ja varislinnut herätä suurta ihastusta ravintoloitsijoissa ja terassikahvilan pitäjissä. Voivat ne väärään paikkaan kakkiessaan olla hygieniariskikin.

Itsekin olen sadatellut suojatessani päälakeani lokin nokalta – Varkauden liikuntatalon kattorakenteissa pesivä lokki oli sitä mieltä, että jokainen ovesta sisään tai ulos astuva ihminen on uhka sen pienille poikasille. Yritin ymmärtää toista äitiä.

Ihminen on asettunut asumaan monien eläinten reviireille ja vienyt niiltä elintilaa. Osa eläimistä on asettunut kaupunkeihin hyötyäkseen ihmisen toiminnan tarjoamasta suojasta ja ravinnosta.

Muodissa oleva kaupunki- ja taajamarakenteen tiivistäminen ajaa eläimet yhä ahtaammalle. Eivät pienet talojen väliset nurmikkoläntit tarjoa suojaa. Siinä, missä ihminen näkee hoitamattoman pöpelikön, moni eläin löytää pesä- tai ruokailupaikan.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.