Osaamme varmasti arvostaa paremmin niitä arkisina ja itsestään selvinä pitämiämme asioita, jotka olemme nyt tässä hetkeksi menettäneet

Näkökulma

Elämämme painopiste muuttui hetkessä aiempaa vahvemmin terveyden, ja ihan elossa pysymisenkin, turvaamiseksi. Muutos tapahtui niin nopeasti, että muutoksen on huomannut oikeastaan vasta jälkeenpäin.

Jos tällaisia muutoksia olisi suunniteltu tehtäväksi, olisi se ollut pitkä prosessi, jolla tuskin olisi edetty vuosiin tähän pisteeseen. Nyt se tapahtui yhteisen pelon ja uhan edessä ja huomasimme, kuinka pieniä olemme pienen viruksenkin edessä.

Mikä on oikea tapa toimia? Se tiedetään jälkeenpäin. Asiantuntijat ovat antaneet arvioitaan ennusteesta sekä toimintatavoista.

Asiantuntijuutta kaivataan, mutta nyt se asiantuntijuus on hajaantunut. Kuka on oikeassa? Kukaan ei tiedä. Olemme maailmanlaajuisesti uuden edessä. On luotettava, että etenemme parhaan mahdollisen tiedon mukaan.

Ja lisäksi meillä jokaisella on merkittävä rooli: on tärkeää toimia saamiemme ohjeiden mukaan sekä itseä ja myös muita suojaten. Uskon, että tällä henkilökohtaisella vastuunotolla on loppujen lopuksi todella merkittävä vaikutus.

Olemme joutuneet myös monen eettisen pohdinnan ja valinnan eteen. Suositus yli 70-vuotiaiden kotikaranteenista on ollut voimassa jo pari kuukautta.

Tämä on varmasti joillekin melko helppokin noudattaa. Etenkin jos on puoliso tai joku muu läheinen samassa taloudessa ja apuna arjessa. Samoin jos on käytettävissä älypuhelin tai muu laite, jonka kautta saa ”tavata” läheisiä.

Entä he, jotka ovat olleet jo ennestään yksinäisiä? Ei ole käytettävissä älylaitteita tai niitä ei osata käyttää. Kaikki sosiaalinen elämä on katkolla, fyysinen kunto rapistuu yhtä aikaa mielen kanssa.

Pystyykö sieltä nousemaan kaiken tämän jälkeen vai onko elämän ehtoo tässä? Tässä tilanteessa ovat vastakkain elämän laatu ja fyysinen terveys sekä sen uhka.

Ihminen on kokonaisuus, ei vain fyysinen olento. Varmasti tässäkään ei ole yhtä oikeaa vastausta ja todennäköisin paras tie on se kuuluisa kultainen keskitie.

Onneksi huomiota ovat saaneet läheisten tapaamisten mahdollistamisen keinot, muut sosiaaliset kontaktit sekä yleinen toimintakyky.

Perheiden tilanteet ovat kärjistyneet monella tapaa, talous on aiempaa tiukemmalla, mahdollisesti aiempaa passiivisempi arkielämä on jättänyt jälkensä, terveysasioita ja orastavia sairauksia on jätetty hoitamatta. Vanhempien jaksaminen voi olla monella tapaa äärirajoilla, jolloin riskinä on mm. päihteiden käytön lisääntyminen ja sen myötä kärjistyvät muut ongelmat.

Myös yritysten tilanteet ovat muuttuneet hetkessä, kun asiakkaat ovat kaikonneet. Nämä eivät koske samalla tavoin kaikkia, mutta nuo ovat ilmiöitä, jotka ovat todellisuutta, jonka äärelle on asetuttava jo nyt ja ennen kaikkea niiden edessä olemme kaiken tämän jälkeen.

Yhtälö on todella haastava myös siksi, että jo ennestään tiukalla oleva kuntatalous on entistä tiukemman edessä. Asioiden priorisointi sekä tekojen ja tekemättömyyden vaikuttavuusarviointi ovat keskiössä. Tässäkin on muistettava, että säästöjen nimissä väärin toimien voidaan aiheuttaa kalliit loppukustannukset.

Uskon ja toivon että tästä olemme saaneet hyvää oppia ja kokemusta, jota hyödynnämme jatkossakin. Samoin osaamme varmasti arvostaa paremmin niitä arkisina ja itsestään selvinä pitämiämme asioita, jotka olemme nyt tässä hetkeksi menettäneet.

Yhteisöllisyyden voima on ollut se, jolla tästä olemme arjessa selvinneet.

Kirjoittaja on työllisyyskoordinaattori ja Varkauden kaupunginvaltuuston puheenjohtaja (sd.).

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.