Pikku naisista teräsleideiksi: elokuvayleisön odotuksissa on tapahtunut täyskäännös 150 vuodessa

Aivan kuin ovessa olisi ollut vain naisille -lappu: elokuvateatterin täydessä salissa istui naisia alakouluikäisistä tytöistä eläkeikäisiin rouviin. Joukosta erottui muutama mies naisen seuralaisena.

Itsekin olin tullut katsomaan Pikku naisia aikuisen tyttäreni kanssa.

Louise May Alcottin kirja julkaistiin Yhdysvalloissa kaksiosaisena vuosina 1868-69. Suomeksi tarina neljän sisaruksen varttumisesta tytöistä naisiksi julkaistiin ensimmäisen kerran vuonna 1916, ja se on ollut suosituimpia ellei suosituin niin sanottu tyttökirja Lucy Maud Montgomeryn Anna-sarjan ohella.

 

Naisasianaisena tunnettu Alcott esittelee kirjassaan monen eri ikäisen ja eri luonteisen henkilön kautta niitä ehtoja, jotka määrittelivät naisten elämää. Samalla esiin nousevat näiden ehtojen aiheuttamat ongelmat, joista suurin oli koulutuksen puute ja siitä seurannut mahdottomuus ansaita kunniallisin keinoin omaa rahaa ja päättää sen käytöstä.

Greta Gerwigin ohjaama elokuva antaa runsaasti tilaa kirjailijan omakuvana pidetylle Jolle, sisarussarjan toiseksi vanhimmalle, joka kapinoi aikansa sopivaisuussääntöjä ja avioliitto-odotuksia vastaan. Alcott naittoikin sankarinsa vain kustantajan vaatimuksesta, kuitenkin miehelle, joka mitä ilmeisimmin ymmärsi vaimonsa lahjakkuutta ja kunnianhimoa.

 

Suomessa hallitusten toistuvia pyrkimyksiä kasvattaa isien osuutta pikkulasten vanhempien pitämistä perhevapaista vastustetaan edelleen vetoamalla naisten ”luontaiseen hoivaviettiin”, tosin verhotusti puhumalla esimerkiksi perheiden vapaudesta päättää. Näin, kun Pikku naisten kirjoittamisesta on kulunut yli 150 vuotta. Perheellistymisen pakkoa ei enää ole, mutta edelleen naiset miettivät työn ja perheen yhdistelmän toimivuutta.

Mielenkiintoista olisi ollut kuulla, millaisia ajatuksia elokuva yleisön eri ikäisissä naisissa herätti.

 

Kotimainen Teräsleidit näyttää, mitä pikku naisista tulee. Pamela Tolan ohjauksessa eletään nykyaikaa ja muistellaan menneitä. Sisaruksia on kolme, iältään 80 vuoden molemmin puolin, kuten näyttelijätkin. Nuorin naisista uskoo tappaneensa aviomiehensä lyötyään tätä paistinpannulla, ja hakee apua siskoiltaan.

Pikku naisissa tytöt suunnittelevat elämäänsä ja tulevaisuuttaan, Teräsleideissä vanhat naiset tarkastelevat, millaisia valintoja on tullut tehdyksi ja minkä vuoksi.

Kun Inkeri suree sitä, että jätti opintonsa kesken naimisiin mennessään, miehen vuoksi, useita kertoja naimissa ollut Raili toteaa, että sinä olet sentään joskus rakastanut. Railin mielestä Inkeri sitä paitsi luovutti saamattomuuttaan, ei avioliittonsa takia. Rooliodotusten taakse voi piiloutua elämän haasteilta..

Tarinan entäs jos -kohtauksessa Inkeri tapaa kouluaikaisen poikaystävänsä. Juonen käänteitä paljastamatta sanottakoon, että ihmisen tekemät valinnat myös muuttavat häntä.

 

Yleisön odotuksissa on tapahtunut täyskäännös. 150 vuotta sitten lukijat tykkäsivät, kun nuoret naiset päätyivät onnellisin odotuksin naimisiin. Nyt katsojista on hauskaa nähdä, kuinka vanhat naiset toimivat ja käyttäytyvät toisin kuin heidän ikäluokaltaan odotetaan.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.