Puheensorina keskeytyy, kun viidenkymmenen pennin pajatsosta lyödään päävoitto. Nopein liikkein tyhjennän jasson kupin, ostan Nortilta maistuvia irtokarkkeja ja vien vitosen Kansallispankin Roope-lippaaseen.

Shellin baarissa leijailee sankka tupakan savu 80-luvun Satakunnassa. Pöydissä istuu korjaamon miehiä, joiden haalareihin on pinttynyt rasvan haju. Kokonaisuuden täydentää astetta liian pitkään seisseen kahvin ja samana aamuna paistettujen munkkien tuoksu.

Puheensorina ja äkkinäiset naurunremahdukset keskeytyvät, kun viidenkymmenen pennin pajatsosta lyödään päävoitto. Jukeboksissa soi Hassisen koneen Muoviruusuja omenapuissa, kun nopein liikkein tyhjennän jasson kupin.

Suuntaan kohti baarin tiskiä, josta ostan kahdella markalla Nortilta maistuvia irtokarkkeja. Poistun paikalta ja vien vitosen Kansallispankin Roope-lippaaseen.

– Mä on niin onnellinen, että täällä on niin hyvä Wi-Fi!

Olin lähdössä aamupalalle newyorkilaisen hotellin huoneesta, kun vuosituhannen vaihteessa syntynyt tyttäreni heräsi ja aloitti päivänsä tokaisemalla näin.

Mietin, millaisessa verkossa oman lapsuuteni ja nuoruuteni sainkaan viettää. Näin silmieni edessä Donkey Kong-pelin, jota koulujen välitunneilla pelattiin ja jonka piipitystä ei voi unohtaa. Commodoren kuusnelonen oli sen ajan ihme ja sitten vähän myöhemmin tuohonkin numerosarjaan saatiin vielä puolet lisää.

En ole mistään menneisyydestä, mutta kaverisuhteita hoidettiin siihen aikaan lankapuhelimella.

Kesä tuntuu loputtoman pitkältä ja aurinko paistaa joka päivä. Itse tehdyin asein ja turvaksi rakennetuin majoin varaudutaan naapuritalojen poikien hyökkäyksiä vastaan. Hikiset leikit keskeytyvät ainoastaan silloin kun lähdetään porukalla ostamaan R-kioskilta Mac- tai Pommac-mehujäitä tai pulahdetaan sameana virtaavaan Kokemäenjokeen.

Takaraivossa kummittelee kaiken aikaa pelko ydinsodasta. Taivaalla näkyy iltaisin ohjuksia, tai ainakin ihan sen näköisiä. Puoli yhdeksän uutiset ovat aina oikeassa.

Farkkutakissa komeilee Def Leppardin selkälippu ja hihamerkit vahvistavat genren. Iron Maiden, Whitesnake ja Judas Priest on siihen ommeltu ja hevimusiikki soi c-kasetilta. Viesti vääristyy siltä osin, että kotoa löytyy myös Dingon Kerjäläisten valtakunta. Sitä ei kerrota julkisesti, vaikka Porista ollaankin.

– Täällä todellakin on aivan loistava Wi-Fi.

Kuinka voisin toimia vieraassa kaupungissa ilman toimivaa nettiä? Tyttäreni on oikeassa: täällä on avoin verkko kaikkialla ja miten onnelliseksi tulen itsekin siitä. Parhaat yhteydet löytää, kun menee maan alle metroasemille. Olitpa sitten Manhattanilla tai Bronxissa, maailma on auki.

Shellin baarissa muutos on toisenlainen. Rasva ei enää haise, kahvi on tuoretta, irtokarkit maistuvat makealta ja pajatso on museossa. Jotkut muistavat vielä, miltä jukeboksit näyttivät.

Voi olla, että aika kultaa muistot. Siinä, missä itse näen lapsuuteni ja nuoruuteni 80-luvun kultaisena vuosikymmenenä, joku muu voi ajatella toisin.

Oletteko miettineet, mitä tämän päivän lapset ja nuoret voisivat muistella 2010-luvusta, jos sitä kysyttäisiin heiltä muutaman kymmenen vuoden kuluttua?

Voisiko vastaus olla vaikkapa rap-musiikki, snäppikulttuuri, Donald Trump ja muovijäte?

Kirjoittaja on Leppävirran Alapihan koulun rehtori.