Savonkodissa on oltu jo kokonainen vuosi kipeiden asioiden äärellä mutta pää pystyssä ja ylpeinä

Näkökulma

Tahdon omistaa tämän kolumnin yksivuotiaalle, mutta taatusti satoja vuosia elämää nähneelle Savonkodille. Haluan nostaa hattua jokaiselle talomme ihmiselle, päiväkävijälle, asukkaalle, entiselle asukkaalle, kriisiasuntoa käyttäneelle, vapaaehtoiselle, kuntoutujalle ja tulevalle asukkaalle sekä lukuisille yhteistyökumppaneillemme.

Yhdessä olemme tehneet historiaa, aloittaneet uutta ja alkaneet luomaan Varkauden näköistä toimintaa. Kipeiden asioiden äärellä mutta pää pystyssä ja ylpeinä.

Vuosi sitten yhdistimme kaksi meillä jo vuosikymmeniä pyörinyttä toimintaa, tukiasumisen ja päiväkeskustoiminnan. Tämä oli monelle iso muutos, mutta näin vuoden jälkeen on ollut ilo huomata, että pystymme elämään ja toimimaan rintarinnan: toipuneet ja he, jotka vielä kipuilevat ja suuntaansa hakevat, sairauttaan hoitavat.

Kirjoitan tätä toimistollamme, kuuntelen rupattelua olohuoneesta. On maanantaiaamu.

Yhden viikonloppu on mennyt vähän penkin alle, toiset tsemppaavat. Hurtti huumori kukkii. Kahvikupin äärellä kohtaa talon asukas, naapuritalon asukas, toiselta puolelta kaupunkia paikalle ajellut ihminen, entinen työntekijä, kuntouttavassa työtoiminnassa oleva, talon ohjaaja. Ohikulkija, toiminnasta kiinnostunut, jonkun ystävä, toisen läheinen.

Mutta tuossa olohuoneessa niin kuin muissakin yhteisissä tiloissamme ja pihalla, me olemme kaikki samalla viivalla olevia ihmisiä, ilman leimoja sairauksista tai kylttejä rinnoissa jostain statuksesta.

Mitä meillä sitten tehdään? Yhdistyksemme toiminnan mukaisesti me tarjoamme erityisryhmien asumispalveluja sekä avointa päivätoimintaa mielenterveyttä edistäen ja päihteettömiä päiviä tukien. Kuljemme asukkaamme rinnalla, tuemme ja ohjaamme, olemme arjessa mukana.

Sama koskee myös päiväkävijöitämme sekä meiltä jo poismuuttaneita. Autamme eteenpäin asumisjakson päättyessä joko sovitusti tai johonkin haasteeseen, silloinkin kun meidän tukemme ei riitä tai sitä ei haluta siinä elämäntilanteessa ottaa vastaan.

Tarjoamme avoimen yhteisön ja sen mukana vertaistuen. Järjestämme ryhmätoimintaa, mahdollistamme vertaisryhmät. Järjestämme tapahtumia, vierailuja ja toimimme päihdehuollon kehittäjänä ja edunvalvojana yhdessä muiden tahojen kanssa.

”Missä Kalle (eräs päiväkävijä, nimi muutettu) on? Sitä ei oo nyt viikkoon näkynyt.” Menossa oleva keskustelu olohuoneessa on siirtynyt seuraavaan aiheeseen. Ja eikun selvittämään.

Parit soitot ja kaveri löytyy. Lupaa tulla pian taas kahville. Yhteisöllisyys toimii.

Seinällä on ilmoituksia tulevasta, yksi lappunen osuu silmään. Vuosia sitten meillä asuneen, äskettäin edesmenneen Villen muistotilaisuus halutaan viettää yhdessä. Kakkukahvit, avoimet kaikille. Niin kuin muukin toimintamme.

Seuraavia kultaisia sääntöjämme noudattamalla kuka vain on lämpimästi tervetullut talolle:

Meillä jokaisella on oikeus yksityisyyteen, eli sen mitä näet ja kuulet täällä käydessäsi jää vain sinun itsesi tietoon. Tätä kultaista sääntöä noudattamalla voimme toimia yhteisössä omina itsenämme, rehellisesti.

Avoimuuteen pääsemme sitä kautta, ettemme sulje oviamme keneltäkään. Jos tuttavaasi kiinnostaa toimintamme, on hän lämpimästi tervetullut tutustumaan. Milloin vain. Kiitos!

Vuosi on aikajanalla lyhyt. Tästä on hyvä ponnistaa ja jatkaa tarinaa. Todellista ja ihmisennäköistä.

Kirjoittaja on päihdetyöntekijä.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.