Siellä, missä tunne ja järki kohtaavat, alkaa viisaus. Myös kaivosasiassa, sanoo Aino Kanniainen.

Heinäveden kaivoshanke on noussut valtakunnan tietoisuuteen Pro Heinävesi -liikkeen aktiivisuuden ansiosta. Moni asiaan vasta heräävä ihmettelee, miten tähän pitäisi suhtautua? Ovatko uhat todellisia vai liioiteltuja? On kyselty, ovatko kuntapäättäjät hereillä asian suhteen.

Mikko Keinonen kiteytti (SS 21.9.)Tunteiden kaivos- artikkelissaan ”Meitä kaivoksen vastustajia on moitittu siitä, että me toimimme tunnepohjalta”. WL otsikoi pääkirjoituksen (29.9.) Tunteet jo liiankin kuumina.

Tämä sai minut pohtimaan päätöksenteon osatekijöitä tunteita, arvoja, tietoa ja luottamusta. Hyvä kokonaisvaltainen arviointi sisältää kaikkia näitä.

Mistä johtunee, että tunteiden vaikutusta pyritään usein aliarvioimaan? Silloin unohdamme, että päätöksenteossa tarvitsemme sekä tunne- että tietoon pohjautuvaa prosessointia ja tasapainon hakemista molempien välille.

Tunteen ja tiedon lisätukena on harkinta. Omaa kantaa asiaan arvioidaan myös luottamuksen ja arvojen pohjalta. Siellä, missä tunne ja järki kohtaavat, alkaa viisaus. Tämän uskon pitävän paikkansa myös kaivosasiassa.

Yksi tietoon pohjautuva arviointikriteeri on kaivoslaki, jonka uudistamistarve on ehdoton ennen yhdenkään uuden kaivosluvan myöntämistä. Nykyisellään lähes kuka tahansa saa varata minkä alueen tahansa malminetsintään. Kaivoslaki mahdollistaa arvokkaiden uusiutumattomien luonnonvarojemme luovuttamisen liian halvalla.

Kuntien, maanomistajien ja paikallisten ihmisten vaikutusmahdollisuudet kaivossuunnitelmiin ovat ohuet ja vaikeaselkoiset. Mikäli kaivosoikeuden haltija ei kykene vaikkapa konkurssin vuoksi suorittamaan kaivoslain 15 § mukaisia lopettamistoimenpiteitä, vastuu alueen ennallistamisesta jää alueen haltijalle ja sitä kautta veronmaksajille.

Kaikki tämä sotii tavallisen ihmisen, joksi myös itseni luen, oikeustajua vastaan.

Luottamus Suomen kaivostoimintaan on kärsinyt surullisen kuuluisan Talvivaaran myötä. Jyväskylän yliopistossa 2017 toteutetun suomalaisten kaivostoimintaan liittyviä asenteita Finnish attitudes toward mining – tutkimuksen mukaan luottamus kaivosalan lainsäädäntöön ja julkiseen sääntelyyn on heikkoa. Jopa 54 prosenttia vastaajista ei täysin luota ympäristölainsäädännön kykyyn ehkäistä kaivosten ympäristö- ja terveyshaittoja.

Lähiesimerkkinä Lepppävirralla Vulcan Kotalahti Oy:n konkurssi ja jälkiselvittelyjen laskun lankeaminen veronmaksajille ei luottamusta paikallistasolla myöskään vahvista. Myös kaivosteollisuuden täytyy ansaita luottamus, sitä ei voi vaatia.

Kokonaisvaltaiseen päätöksentekoon liittyy hyötyjen ja riskien arviointi. Lisääkö kaivos merkittävästi elinvoimaa ja työpaikkoja alueelle ja miten käy alueen muiden elinkeinojen?

Vaakakupissa painavat vahvasti myös mahdolliset peruuttamattomat riskit yhdelle maailman puhtaimmalle luontoympäristölle ja arvokkaalle Kallavesi-Saimaa vesistölle. Näitä puntaroidessa nousevat arvot esille.

Näin kauaskantoisessa asiassa päättäjien on tärkeä paneutua asiaan jo hyvissä ajoin ennen kuntien virallisten lausuntojen antamisaikaa. Esityslistan saamisen ja kokouksen väliin jäävä aika on lyhyt.

Koulutusta ja infoa kaivosasioiden päätöksentekoprosesseista ja kuntien vaikutusmahdollisuuksista on myös Leppävirralla suunnitteilla ja tulossa.

Kaivoshankkeen jo tässä vaiheessa saama laaja vastustus kertoo ihmisten valveutuneisuudesta ja halusta varmistaa oman asuinseutunsa ja kansallisesti mittaamattoman arvokkaan puhtaan vesistöreitin suojeleminen. Arvostan sitä.

Kirjoittaja on Leppävirran kunnanhallituksen puheenjohtaja (kesk.).