Sirkkaa ihaillen

Olipa hieno näky keskiviikkona Komminselällä, kun järvi oli tyyni, ilta-aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta ja Sirkka kulki komeaa puoliliukua.

Sirkkaa olen ihastellut nelisenkymmentä vuotta, varttuneemmat ovat ihastelleet vielä toiset 40 vuotta siihen päälle.

Veneestä on siis kysymys, kymmenmetrisestä puuveneestä, jossa on keskimoottori ja jonka runko on vanhanaikaisella tavalla puoliliukuva. Keula leikkaa vettä kauniisti, ja perä kantaa sopivasti.

Sirkka valmistui Nestori Seppälän veneveistämöllä Vehkalahden Summassa vuonna 1937 A. Ahlström Oy:n Varkauden tehtaiden liikenneosaston käyttöön.

Väitetään, että Sirkka nimettiin liikennepäällikkö Otto Harjusen silloisen naisystävän mukaan. Ainakin Harjunen sitä käytti kuin omaa venettään. Hän ajeli Sirkalla mökilleen Majasaareen ja mukana oli usein muitakin iloisia herroja tehtaan korkeimmasta portaasta. Harjusen ajokunto ei ollut aina paras mahdollinen. Joskus törmäiltiin Kinkamoon mennessä tukkilauttaan, joskus jotain muuta. Tuurilla seilattiin monesti.

Ensimmäisinä kesinä vene oli kovassa käytössä. Folke Björklund kertoi parikymmentä vuotta sitten tarinan, kun virkailijaperheitä kävi huvimatkalla Saahkarlahdessa ja paluumatkalla vene karahti Änäkänkivelle keskellä kirkasta päivää. Perässä oli soutuvene, jolla päästiin maihin hälyttämään apua. Ahlströmin Kirkkoniemi-hinaaja kävi nykäisemässä Sirkan kiveltä.

Sotavuosina Varkaudesta vietiin kymmenkunta moottorivenettä Laatokalle puolustusvoimien käyttöön. Näiden joukossa oli luonnollisesti Sirkka, ja siellä sitä ajoi Antero Toivanen Harjurannalta. Vene selvisi sotareissusta vähin naarmuin.

Sirkkaa ajoi alkuvuosina ainakin Akseli Vänttinen. Sotien jälkeen ykköskuskiksi tuli Leo Harjanne. Sirkan koppi oli Pirtinniemessä rautatiesillan vieressä.

Sirkan alkuperäinen Olympia-moottori vaihdettiin tiettävästi 1960-luvun alkuvuosina. Jäähdytysvedet jäivät talveksi sisälle ja mantteli halkesi. Paikallisjohtaja Leif Glöersenin kävelykeppi osoitti konepajalla Jussi-kaivinkoneeseen tarkoitettua dieselkonetta, ja kun hänen sanansa oli laki, niin sellainen sitten marinoitiin Sirkkaan joten kuten sopivaksi.

Harjusen jäätyä eläkkeelle liikennepäälliköksi tuli Saul Reijonen ja hänen jälkeensä Oiva Halmetoja. Sirkka oli myös heidän käytössään, jos kohta vähemmän ja siistimmin kuin Harjusen aikoihin. Kuljettajana oli Leo Harjanteen jälkeen muun muassa Jorma Laaksokivi ja Heikki Sutinen. Yleensä ajeltiin Kinkamoon, joskus Savonlinnaankin.

1960-luvun loppupuolella havahduttiin ympäristöasioihin ja Sirkalla käytiin ottamassa vesinäytteitä Peonselältä asti. Nämä olivat mieluisia komennuksia tehtaan laboratorion väelle.

Kun liikenneosasto vanhassa muodossaan lakkautettiin, vietiin Sirkka lotjavarvilta Kosulanniemeen. Siellä sen koppi on yhä. Ford Trader on vaihtunut uudempaan meridieseliin ja vanhaa kaunotarta on ehostettu muutenkin.

Sirkan omistaa nykyisin Stora Enso. Veneen ylläpito on metsäjätiltä kulttuuriteko.

Uusimmat

Kolumnit

Tehokkuus ei ole itseisarvo

Imago

Savonkoti

Saimaan maakunta

Kahvi - huume vai harmiton piriste?

Ampiaiskesä haastaa pelkohermoja

Vielä kerran ei

Sirkkaa ihaillen

Hyvinvointivaltion pahin uhka

Montako Annia on riittävästi?