Syyssade piiskaa työhuoneen ikkunaa – hyvä niin, sillä Norjan Bergenissä on satanut kuolleita hiiriä ja Yhdysvaltain Memphisissä eläviä käärmeitä

Tätä kirjoittaessani syyssade ropisee voimalla työhuoneen ikkunaan. Kauniin keltaiset ja oranssiset vaahterat ovat ainoita väriläiskiä ulkona. Autot loiskuttavat vettä mennessään, mutta se ei oikeastaan haittaa, sillä kaduilla ei ole kävelijöitä.

Tällaisena päivänä voi pitää itseään onnekkaana, jos saa puuhata sisähommia. Vaikkapa kirjoittaa kolumnia tai naputella urheilutuloksia sivuille.

Toisinaan sade saattaa olla este työnteolle. Näin oli käynyt Yhdysvalloissa, kun lattialle kupsahtanut sateenvarjo oli jumittanut liukuoven kiinni. Toimistotyöläiset eivät päässeet kahteen päivään työpaikalleen. Netissä ehdoteltiin erilaisia tapoja selvittää tilanne. Lopulta kattoon porattiin reikä ja este poistettiin sitä kautta.

Kaikkea voi maailmassa tapahtua, ja tapahtuukin.

Sellaistakin on sattunut, että taivaalta on satanut eläimiä tai erinäisiä tavaroita. Eläinsade on historiasta tuttu ilmiö. Esimerkiksi Norjan Bergenissä satoi vuonna 1578 kuolleita hiiriä.

Bergen on muuten maailman sateisin paikka. Ystäväni opiskeli siellä kuusi kuukautta vuonna 2009. Joka päivä satoi. Siis vettä, ei hiiriä.

Välttämättä en olisi halunnut olla paikalla, kun Yhdysvaltain Memphisissä taivaalta tuli eläviä käärmeitä vuonna 1877. Sen sijaan hasselpähkinäsade Irlannin Dublinissa vuonna 1987 olisi ollut mielenkiintoinen.

Rahaakin on satanut: vuonna 1940 Venäjällä tornado pudotti kolikoita, jotka olivat peräisin 1600-luvulta.

Eläinsateen syynä on pidetty jumalia tai avaruusolioita. Nykyisin kuitenkin uskotaan, että ilmiö johtuu paikallisista pyörretuulista eli tornadoista ja trombeista, jotka ”imevät” suurella voimalla ylöspäin. Ne saattavat veden lisäksi kiskoa ylös vesieläimiä. Ja jos joku menee ylös, sen täytyy tulla myös alas.

Ämmiä äkeet selässä ei ole tiettävästi satanut missään päin maailmaa. Vielä. Jos keskivertoämmä painaa 70 kiloa ja siihen lisätään vielä äkeen paino, joka vaihtelee riippuen siitä, onko kyseessä kultivaattori eli syvä-äes vai varsinainen äes, täytyisi ilmavirtauksen olla melkoisen voimakas. Mutta kuten sanottu, kaikkea voi tapahtua.

Suunnittelimme perinteistä lokakuista melontaretkeä (ensimmäisen kerran, mutta jostainhan perinteetkin täytyy aloittaa).

Mietimme, että entä jos koko ajan sataa ja kaikki kastuu ja ihmisiä alkaa paleltaa ja sitä tietä ketuttaa ja retki on pilalla.

Sitten totesimme, että tosiaan kivointa olisi tehdä kaikki reissut auringonpaisteessa ja parinkymmenen asteen lämpötilassa.

Mutta Suomessa meille ei aina sellaisia säitä suoda. Voi valita kotiin jäämisen tai päättää lähteä olosuhteiden mukaan varustautuneena. Toki säätä täytyy kunnioittaa: ukkosella ei mennä vesille, eikä hernerokkasumussa tunturiin.

Metsässä tai järvellä on muuten sateella ihanaa. Ja hirveän hyvä olo tulee, kun vaihtaa kuivat vaatteet päälle ja pääsee mökkiin tai nuotiolle lämmittelemään.

Nuorena tyttönä keräsin kovakantiseen vihkoon runoja. Yksi niistä oli minusta jo silloin hauska, ja se sopii hyvin tähänkin hetkeen. Runo meni suurin piirtein näin: ”Tekisin mitä vain vuoksesi, kiipeäisin korkeimmalle vuorelle tai uisin valtameren yli. Nähdään huomenna, jos ei sada.”

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.