Terveisiä laiskanpulskeilta syöttöporsailta

Horisontti

Suomen ylioppilaskuntien liitto herätti taannoin kohun vaatimalla palkallisia lomia opiskelijoille.

Tai oikeastaanhan asia ei mennyt ihan näin, vaan järjestö ehdotti opiskelijoiden toimeentulon siirtämisestä perustulon piiriin, jota maksettaisiin myös kesäkuukausilta.

Härskisti lisäetuuksia vaativille ”poloisille korkeakouluopiskelijoille” ja ”laiskanpulskeille syöttöporsaille” irvailtiin – faktoista tai kannanoton todellisesta sanomasta tietenkään välittämättä.

Entä jos sitten kerrankin katsottaisiin niitä faktoja?

Ylioppilaiden terveydenhoitosäätiön mukaan 30% opiskelijoista kärsii mielenterveyden ongelmista.

Siis joka kolmannella opiskelijalla meinaa nuppi keittää nurin.

Ehkäisevä päihdetyö EHYT ry:n tutkimuksista taas selviää, että joka viides nuori aikuinen on käyttänyt reseptillä saatavia psyyke- tai kipulääkkeitä jaksaakseen työssään tai parantaakseen työtehoaan.

Terveyden- ja hyvinvoinnin laitoksen tilastojen mukaan joka neljäs suomalainen kärsii työuupumuksesta.

Laiskanpulskeat syöttöporsaat siis kuormittavat itsensä ahkeruuspuuskissaan psykologin vastaanotolta sairasvuoteelle ja työkyvyttömäksi ennen kolmekymppisiä.

Työkyvyttömäksi itsensä ruoskiva nuori on paitsi inhimillinen tragedia, myös kansantaloudellinen katastrofi.

Erityisen suuri katastrofi on Varkauden tapaisille alueille, joilla on jo valmiiksi vanheneva ikärakenne sekä pula koulutetusta työvoimasta.

Työ- ja opiskelu-uupumus ei ole käsitteillä tunnelmointia tai pullamössösukupolven heikkoa työmoraalia.

Se on inhimillisten voimavarojen loppuun palaminen hetkellä, kun henkilö on yrittänyt kaikkensa – ja liikaa.

Tilastoja vastaan on paha mennä poikkiteloin.

Tosin juuri faktojen päälle osa irvailijoista itsensä asetti.

Twitterissä Kauppalehden vastaava päätoimittaja Arno Ahosniemi kutsui opiskelijoille irvaillutta Helsingin Sanomien toimittajaa Annamari Sipilää ”viisaaksi ja taitavaksi”.

Todellista viisautta ja taitoa olisi kuitenkin twitter-nokittelun sijaan katsoa faktoja ja yrittää ymmärtää uupumusepidemian taakse kätkeytyviä syitä.

Yhteiskunnallisen keskustelun tulisi keskittyä yhteiskunnan kehittämiseen ja ihmisten elinolojen parantamiseen.

Yksi tällainen kehitysehdotus on kannanotossa mainittu perustulo, jonka hyödyntämistä kannattaisi irvailun sijaan vakavasti kartoittaa.

Perustulo kun voisi mahdollistaa paitsi toimeentuloon liittyvän stressin pienenemisen, myös vapaamman työnteon sekä oman yritteliäisyyden kasvun, joita suomalaisilta ja opiskelijoilta usein penataan.

Twitterin ympärillä pyörivässä kvartaalitaloudessa tällaiselle viisaudelle ei tosin taida kenelläkään olla aikaa.

Siksi jäämmekin kultaamaan muistojamme omista opiskeluajoista ja odottamaan uusia uupumusepidemoita: kasvavia sairaslomia, työkyvyttömyyttä ja psykoterapiakuntoutusta.

Halleluja – Suomi sairaskuntoon.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.