Vaihdevuodet saavat hyvätkin asiat tuntumaan hankalilta, epämukavilta, rasittavilta ja suunnattoman ärsyttäviltä

Muistan hyvin sen ajan, kun hermostuin monissa virastoissa asioimiseen. En siksi, että se olisi ollut erityisen hankalaa (mitä se saattoi olla), vaan koska palveluhenkilö oli usein keski-ikäinen nainen. Joka vaikutti sekä elämäänsä että erityisesti työhönsä kyllästyneeltä.

Mietin silloin, että onko pakko olla siellä töissä, jos niin tympäisee. Aika usein moitin ääneen ärsyttäviä keski-ikäisiä naisia, ja epäilin, että heidän ikäluokkansa nyt vain sattuu olemaan sellainen. Että se on kiinni syntymävuodesta ja sen ajan kasvatuksesta.

Pyydän nyt nöyrästi anteeksi näitä puheitani ja ajatuksiani. Olen itse toisinaan elämäänsä ja työhönsä kyllästynyt keski-ikäinen nainen. Nyt ymmärrän.

Kysymys ei ole siitä, että oma työni saati elämäni olisi jotenkin huonoa, tai huonompaa kuin aikaisemmin. Molemmat ovat ihan hyviä, huonoinakin päivinä ihan ok ja hyvinä jopa loistavia.

Kysymys on siitä, että vaihdevuodet tuovat mukanaan fyysisiä ja hormonaalisia muutoksia, jotka saavat hyvätkin asiat tuntumaan hankalilta, epämukavilta, rasittavilta ja suunnattoman ärsyttäviltä. Niinä hyvinä päivinä.

En kärsi erityisen pahoista oireista, olen kuullut tuttavilta paljon pahemmistakin. Minulla on esimerkiksi vain satunnaisia lieviä ja nihkeitä lämpökohtauksia, ei lakanat kastelevia yöllisiä kuumia aaltoja.

Eniten ärsyttää mielialan vaihtelut. En jaksa keskittyä, mutta en olla oikein paikoillanikaan. Hermostun aikaisempaa herkemmin, stressi menee suoraan fysiikkaan eikä tahdo lähteä kropasta pois sittenkään, kun ei ole enää stressin aihetta.

On kuin olisi taas teini ilman ripaustakaan teini-iän energiasta. Väsyttää, koska nukun huonosti. Tai jos nukun vaihteeksi hyvin, väsyttää, koska nukuin liikaa.

Jos olisin auto, korjaamon setä sanoisi että tyyppivika. Koska en ole auto, olen rasittava ja ruikuttava keski-ikäinen täti, akka tai ämmä, joka valittaa turhasta, vaikka tärkeämpiäkin asioita maailmassa olisi.

Tästä vaivastahan kärsii vain puolet maailman ihmisistä tavalla tai toisella. Pikkuvika.

Luin vähän aikaa sitten Helsingin Sanomista Caroline Criado Perezin kirjasta Näkymättömät naiset, jossa todetaan maailman olevan miesten suunnittelema, ja siksi naisille jopa vaarallinen. Kirjaa en ole lukenut, koska ajatus sen etsimisestä hermostuttaa ja stressaa, eikä energia juuri nyt riitä.

Yksi kirjan aiheista on terveys. Niin sanottuja naisten vaivoja, joihin vaihdevuodetkin kuuluvat, on tutkittu vähemmän kuin miesten vaivoja. Yksi tekosyy tälle on, että naiset ovat liian mutkikkaita tutkittavaksi kuukautisineen ja hormoneineen.

Kuuhun on kyetty lentämään, mutta naisten terveyttä ei pystytä hoitamaan.

Tiedän, liikunta auttaa vähän tähänkin vaivaan, mutta arvatkaapa kiinnostaako juuri nyt kävellä tai jumpata kehonpainolla? Tämän kehon painolla se tosin olisi tehokasta.

Radiosta kuulin, että kuusikymppisenä vaivojen pitäisi olla ohi. Eli tätä vi..., anteeksi, ketutusta jatkuu ehkä vielä kymmenen vuotta.

Perhe, työkaverit, ystävät, satunnaiset vastaantulijat: otan osaa.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.