Valtakunnan päätöksenteossa maakuntien tarpeet tuppaavat jäädä unohduksiin, kirjoittaa maakuntajohtaja Marko Korhonen

Kukapa ei haluaisi olla älykkäämpi ja sosiaalisempi? Eurooppa ainakin haluaa. Parhaillaan kuumeisesti valmistellaan seuraavaa Euroopan Unionin ohjelmakautta 2011–2027.

EU:n komission pyrkimyksenä on rakentaa älykkäämpää, sosiaalisempaa sekä kestävän että osallistavan kasvun Eurooppaa. Tätä kehitystä Itä- ja Pohjois-Suomi on vahvasti mukana rakentamassa.

Aluepolitiikan täytyy olla aluelähtöistä ja läheisyysperiaatteeseen nojaavaa. Toisin sanoen tiedämme alueilla ja maakunnissa kehittämistarpeemme ja -haasteemme parhaiten itse. Valtakunnan päätöksenteossa maakuntien tarpeet tuppaavat jäädä unohduksiin.

Aluepolitiikkaa tulisikin uudistaa alueiden tarpeisiin perustuvaksi ja maakuntien yhteistyöhön rakentuvaksi toimintapolitiikaksi. Maailma muuttuu 7 vuoden ohjelmakauden aikana. Aluepolitiikan on oltava joustavaa ja sen tulee pystyä reagoimaan uusiin ilmiöihin.

Valtakunnallinen jäykkä toimintapolitiikka ei välttämättä kykene vastaamaan alueiden muuttuviin tarpeisiin.

Alueiden kehittäminen vaatii kohdennettuja toimenpiteitä eri puolille maata. Itä- ja Pohjois-Suomen haasteina ovat pitkät etäisyydet, kylmä ilmasto ja harva asutus.

Tällä perusteella alueemme on saanut erityismäärärahaa, jotta maamme alueellisia eroja on pyritty tasoittamaan. Tällä niin sanotulla koheesiorahoituksella on ollut vahva merkitys maamme kehityserojen tasaamisessa. Pyrimme siihen, että aktiivista EU-rahoituspolitiikkaa jatketaan myös seuraavalla ohjelmakaudella.

Alueiden kehittäminen täytyy olla kansallisen politiikan keskiössä. Lupauksia herättävä käytännön toimi saatiin aikaiseksi Pohjois-Savon maakunnan ja valtion välillä alkuvuodesta solmitulla sopimuksella.

Siltasopimus on ja alueen yhteinen prosessi, jossa molemmat osapuolet sitoutuvat mahdollisuuksien mukaan edistämään kasvun mahdollisuuden hyödyntämistä. Se perustuu toimijoiden yhteistyöhön ja alueen tilanteen ja toimenpiteiden tarkasteluun horisontaalisesti – samaan aikaan useiden hallinnon alojen ja maakunnan kautta.

Siltasopimuksen merkittävin sisältö on, että valtion eri ministeriöt ja maakunnan edustajat muodostavat yhteisen tilannekuvan saman pöydän ääressä. Yhteisen näkemyksen jälkeen sitoudutaan etsimään keinoja ja edistämään toimenpiteitä, joilla muun muassa saadaan liikkeelle alueen vetovoimaa ja osaavan työvoiman saatavuutta parantavia toimia.

Pohjois-Savon väestöllistä vetovoimaa on tarve lisätä. Pohjois-Savossa ei ole teknistä korkeakoulua tai tiedekuntaa, joten ammattikorkeakoulun osaamiselle ja yliopiston luonnontieteille on paikallisesti suuri tarve. Tämän puutteen korjaamiseksi tehdään maakuntarajat ylittäviä käytännön toimenpiteitä. Tarkempi yritysten ja työntekijöiden teknisen korkeakoulutuksen tarpeen kartoitus on jo aloitettu.

Maakunnallinen edunvalvonta on sitkeää työtä kansallisissa ja kansainvälisissä pöydissä ja sen merkitys vain korostuu entistä nopeammin kääntein muuttuvassa maailmassa.

Kirjoittaja on Pohjois-Savon maakuntajohtaja ja yhteiskuntatieteiden tohtori.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.