Voisiko yhtenäinen patikka- ja maastopyöräilyreitistö olla keskisavolaisten kuntien yhteinen hanke?

Horisontti

Takalistoja on jo ollut monenmoisia. Yksi sekarotuisen, yksi stabyhounin, kolme hovawartin. Siinä ne keikkuvat edelläni kapeilla poluilla ja metsäautoteillä.

Olen ollut onnekas, kun töitä on aina riittänyt. Luvalla sanoen niitä on ollut välillä aika paljon, ja tähän ikään mennessä eteen on ennättänyt tulla monenlaisia muitakin murehdittavia.

En tiedä, kuinka olisin jaksanut, jos ei olisi ollut koiria, metsää ja polkuja, joilla voi laittaa tossua toisen eteen. Mäntyjen huminaan on hukkunut, tai ainakin laimentunut, moni vastoinkäyminen.

Metsä on minun kirkkoni, muisteli ystävä vanhan lastenlaulun, Paimenpojan sanoja. Niin se on, jos kirkolla tarkoittaa paikkaa, jossa mieli rauhoittuu ja arkisiin huoliin tulee etäisyyttä.

Tein Joroisten Lehden kesälehteen juttua Vanamolan majatalosta, entisestä kansakoulurakennuksesta, jonka Immolan lammasfarmin Pirkko ja Aimo Hämäläinen ovat valjastaneet matkailukäyttöön.

Vanamola on idyllinen paikka Kerisalonsaaressa ja sopii monenmoiseen käyttöön – vaikkapa varkautelaisten yritysten kokouksiin, jos tavallisista ympyröistä pitää päästä hetkeksi pois.

Vanamolassa on käynyt luontomatkailemassa vieraita lähes 20 maasta. Vakituinen tuttavuus ovat saksalaiset, joita tulee bussilasteittain joka kesä.

Vanamolalla on ollut pitkään kumppanina matkatoimisto, joka järjestää reissuja alle kolmikymppisille saksalaisille, jotka tykkäävät luonnosta. Nuoret aikuiset haluavat kävellä pitkiä patikkareissuja ja nimenomaan metsässä, eivät tiellä.

Pieksämäen Vedenjakajan reitistö on helpottanut tilannetta, ja ensimmäisessä hädässä palvelee myös Kotkanpolku. Yhä Hämäläiset kuitenkin joutuvat ohjaamaan vieraitaan patikoimaan myös kauemmaksi, esimerkiksi Kolille, jonka maisemia ja palveluja toki kannattaa vieraille suositella.

Voisiko yhtenäinen patikka- ja maastopyöräilyreitistö olla keskisavolaisten kuntien yhteinen hanke? Jokaisessa kunnassa on omia luontopolkuja, hienoja ja hyviä mutta yksittäisiä saarekkeita, jotka eivät keskenään keskustele eivätkä juuri löydä matkailijoita.

Yhteistyö on voimaa monessa asiassa mutta matkailussa ilman sitä on vaikea pärjätä.

Jos Pirkko Hämäläisellä olisi valta, hän myös valjastaisi Keski-Savon alueen rikkaan historian matkailukäyttöön. Myös sille on kysyntää.

Maan uuden hallituksen ohjelmaan on kirjattu kymmenen hyvää ja kaunista, ja niistä yksi on lisärahoitus retkeily- ja luontokohteiden ylläpitoon. Peukku tälle hyvälle.

Luontomatkailijoiden määrät ovat kasvaneet koko ajan. Luontoon tahtovat kaikki, eivät vain hyväkuntoiset himoliikkujat tai metsästäjät tai kalastajat vaan tavalliset tallaajat ja myös liikuntarajoitteiset.

Kävijämäärät lisääntyvät ja silti Metsähallitus on joutunut purkamaan esimerkiksi laavuja ja pitkospuita, jotta raha riittää kaikkein suosituimpien reittien ja kohteiden ylläpitoon.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.