Yhteiskunnan tärkeimpiä töitä tekevät siivooja, kassa ja rekkakuski – pienimmillä palkoilla

Horisontti

Nyt tiedämme, ketkä tässä maassa tekevät kaikkein tärkeimpiä töitä.

Heitä ovat esimerkiksi kauppojen kassat, lastentarhanopettajat, rekkakuskit, siivoojat, maanviljelijät sekä kaikki hoito- ja opetustyötä tekevät.

Listan julkaisi valtioneuvoston kanslia tiistaina, ja sen voi lukea verkossa osoitteessa vnk.fi.

Lista piti laatia, jotta tiedetään, keiden 1.–3.-luokkalaiset lapset voivat mennä kouluun, koska vanhempien on pakko olla töissä. Lista todettiin pian monitulkintaiseksi ja siitä luovuttiin, mutta mielenkiintoinen se on silti.

Pitkä llä listalla moni tehtävä on valtion tai kuntien hommia. Eivät kaikki – mukana on esimerkiksi etätyön mahdollistavat tietoliikenneammattilaiset ja hautausala.

Myös me toimittajat olemme tällä listalla.

Sen sijaan kaikki markkinointiin, myyntiin tai vapaa-aikaan liittyvät työt ovat jotain muuta kuin yhteiskunnan kannalta kriittisiä.

Kriittisten tehtävien lista on samalla luettelo niistä töistä, joista maksetaan pienimpiä palkkoja.

Tilastokeskuksen palkkatiedot toissa vuodelta kertovat, että useimmissa näistä hommista mediaanipalkka kokoaikatyöstä ei aina yllä edes 2 000 euroon kuukaudessa:

Kassanhoitajat 2 033, lastenhoitajat 2 071, kotipalvelun kodinhoitajat 2 194, henkilökohtaiset avustajat 2 093, vartijat 2 469, pelto- ja avomaaviljeljät 1 613, karjan ja muiden kotieläinten kasvattajat 2 030, elintarviketeollisuuden prosessityöntekijät 2 628, voima- ja jätteenkäsittelylaitosten laitosmiehet 2 866, kuorma-auton ja erikoisajoneuvojen kuljettajat 2 862, toimisto- ja laitossiivoojat 2 110, jätteiden kerääjät 2 400 sekä sanomalehtien jakajat 2 092 euroa kuukaudessa.

Karanteenissa, etätöissä tai lomautettuna voi tietysti pohtia, mistä tämä johtuu. En mene kuitenkaan nyt siihen.

Lista kertoo siitäkin, että poikkeusoloissa pitää palata perusasioihin. Niitä ovat ruoka, lämpö ja puhtaus. Ruokaa ei voi laittaa etänä eikä sitä voi syödä virtuaalisesti.

Siivota pitää siellä, missä on sotkettukin, ja jonkun pitää huolehtia jätevedenpuhdistamosta.

Vielä kukaan ei tiedä, mitä kaikkea lähiviikkoina ja -kuukausina eteen tulee. Siitä ollaan varmoja, että moni sairastuu, ja valitettavasti myös kuolee.

Silti elämän perusasioiden pitää jatkua: ruokaa on saatava, roskat vietävä pois, lapset ja sairaat on hoidettava.

Vuosi sitten olin huhtikuun ensimmäisellä viikolla Joroisten Kolmalla, jossa vihannestilan väki istutti peltoon ensimmäiset varhaiskaalin taimet. Isäntäväen lisäksi hommissa oli joukko ukrainalaisia kausityöntekijöitä, ja kesäksi heitä oli tulossa lisää.

Tänä vuonna he eivät pääse maahan, elleivät jo ole täällä.

Saa nähdä, onko meillä vielä edessä eräänlaiset sota-ajan mottitalkoot – silloinhan kaikki kynnelle kykenevät määrättiin polttopuun tekoon, kun koko maa lämpesi puulla.

Marssittaako armeija alokkaat kaalipellolle? Komentaako pääministeri Sanna Marin kaikki terveet ja toimettomat mansikanpoimintaan?

Epäilenpä, ettei Espanjasta loputtomiin saavu tuoreita vihanneksia tänne pohjoiseen.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.