Ylioppilaskirjoitukset ovat jo liian stressaavat – Miksi siis luoda lisää paineita?

Horisontti

Koulut ovat alkaneet kesäloman päättymisen myötä. Kolmatta vuottaan lukiossa aloittaville se tarkoittaa monesti myös ylioppilaskirjoituksiin valmistautumisen aloittamista. Paitsi, että totuudessa moni on aloittanut valmistautumisen koko lukiouransa tärkeimpiin koepäiviin jo kesälomallaan. Siis sinä aikana, jolloin kuuluisi levätä tulevaa lukuvuotta varten.

Ylioppilaskirjoitusten merkitys lukiolaisten tulevaisuuteen on suurempi kuin koskaan. Todistusvalinta on pääväylä korkeakouluopintoihin ensi keväästä alkaen. Ehkä lukion viimeinen vuosi on nyt pääväylä kohti uupumusta. Jos se ei sitä ole ollut jo aiemminkin.

Itse valmistuin lukiosta noin kaksi vuotta sitten. Omalla kohdallani kirjoituksista aiheutuvaa stressiä helpotti ajatus siitä, että jos mokaan, niin pelivaraa on vielä pääsykokeissa.

Useimpien oppiaineiden kohdalla ylioppilaskoe tehdään yhden päivän aikana. Jos edellisenä yönä ei jännitykseltään saa nukuttua tai ajatukset eivät muuten vain ole kasassa, ei asialle ole mitään tehtävissä.

Ajattelen ylioppilaskirjoitusten lähtökohtaisesti olevan kehno tapa mitata osaamista. Yksittäisenä päivänä tehtävään suoritukseen vaikuttavat niin monet muutkin asiat, kuin vain oma osaaminen. Ajatus siitä, että jatkossa tämä monen eri tekijän summa määrittelee tulevan opiskelu- ja sen myötä myös työpaikan, on älytön.

Uudistusta perustellaan muun muassa sillä, että vain yksi kolmesta uudesta ylioppilaasta jatkaa opintojaan välittömästi. Nykyinen malli johtaa siis opintojen viivästymiseen sekä opetus- ja kulttuuriministeriön mukaan ei-toivottuihin välivuosiin.

Entä miten uudistus vaikuttaa niihin toivottuihin välivuosiin?

Oma välivuoteni nimittäin oli ainakin suunniteltu ja erittäin tervetullut. Vietin sen töitä tehden, matkustellen ja pääsykokeisiin lukien. En kokenut hetkeäkään viettämästäni ajasta hukkaan heitetyksi. Jos jotain, niin olin aidosti innoissani uudesta opiskelupaikastani, jossa aloitin välivuoteni jälkeen.

Peruskoulun ja lukion monen vuoden yhtäjaksoisen puurtamisen jälkeen oli virkistävää huomata, että olin oikeasti kerrankin motivoitunut opiskelemaan.

On myös sanottu, että Suomesta lähdetään opiskelemaan ulkomaille, koska ulkomaisiin yliopistoihin on helpompi päästä.

Tekeekö uudistus sitten suomalaisiin korkeakouluihin pääsystä helpompaa?

Totta on, että laajat, valmennuskursseja ja satoja lukemiseen käytettyjä tunteja vaativat pääsykokeet eivät palvele ketään. Ne ovat yhtä lailla kuluttavia, kuin ylioppilaskirjoituksetkin. Mutta paineita koulupaikan saamisesta ei poisteta kohdistamalla sitä painetta jo ennestään stressaaviin ylioppilaskirjoituksiin.

Vaikka valmistautuminen itse pääsykokeisiin helpottuu, ei stressi koulupaikan saamisesta katoa minnekään. Eli helpottuuko korkeakouluihin pääseminen sittenkään?

Kun olin lukiossa, kuuli monen jo lukiosta valmistuneen sanovan, että korkeakoulupaikan saamisen jälkeen ei ylioppilastodistuksella tee enää mitään. Enpä ole tehnytkään. Miksi siis loppupeleissä niin merkityksettömälle kokeelle annetaan näin suuri painoarvo?

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.