Abortista aralla mielellä

Ulkoministeri Timo Soinin blogikirjoituksesta syntyneessä keskustelussa yksi suurimpia yllätyksiä on ollut tämä: monilla, myös Soini-kriitikoilla, tuntuu olevan varma tieto siitä, milloin elämä alkaa. Jos koet vierautta tällaisen ehdottomuuden edessä, älä moiti itseäsi. Varovaisuus on viisautta.

Raskaudenkeskeytystä harkitseva nainen tuntee itse parhaiten oman elämäntilanteensa, paremmin kuin kukaan ulkopuolinen. Siksi on varottava antamasta kaikkiin tilanteisiin sopivia ohjeita. Yksittäisissä tilanteissa rinnalle asettuminen ja myötäeläminen ovat tärkeämpiä kuin hyvää tarkoittavat neuvot.

Yleisellä tasolla aborttiin liittyvistä periaatteellisista kysymyksistä on kuitenkin rohjettava keskustella avoimesti ja kestäviä perusteluja etsien. Raskauden keskeytys ei ole hampaan poistoon verrattava rutiinitoimenpide.

Ihmisyksilön elämä alkaa sukusolujen yhtymisestä ja raskaus hedelmöittyneen munasolun kiinnittyessä kohtuun. Vaikka tutkimus on edistynyt, pelkän tieteen varassa ei kyetä ratkaisemaan kysymystä, milloin sikiötä on pidettävä ihmispersoonana. Millaisia oikeuksia on syntymättömällä elämällä? Kenellä on oikeus päättää, kuka saa syntyä ja kuka ei?

Meillä on yleinen velvollisuus suojella kaikkea elämää. Myös Hippokrateen lääkärinvalassa ja YK:n lastenoikeuksien julistuksessa tunnustetaan syntymättömän sikiön oikeus elämään ja huolenpitoon.

Aborttia voidaan harkita monista eri syistä. Nainen kokee raskauden ei-toivotuksi. Sikiöllä epäillään olevan vakava sairaus tai kehitysvamma. Joskus pelätään, että raskaus vaarantaa äidin terveyden. Joskus taas ulkoiset olosuhteet tuntuvat turvallisen kehityksen kannalta vaikeilta.

Luterilainen kirkko on pitänyt tärkeänä muun muassa seuraavia periaatteita. Inhimillistä elämää on suojeltava kaikissa tilanteissa. Ihmisarvosi ei riipu ominaisuuksistasi, hyödyllisyydestäsi tai iästäsi. Jokainen ihminen on Jumalan kuva ja hänen luomistyönsä tulos.

Ihmisen oikeus huolenpitoon ei ala vasta syntymän hetkellä eikä pääty eläkeiän täyttyessä. Ihmiselämän kehitys kaipaa suojelua jo sikiövaiheesta alkaen. Raskauden keskeyttäminen voi kuitenkin olla joissakin tilanteissa perusteltua. Sitä tulee harkita aina huolellisesti.

Yhteiskunnan velvollisuudesta suojella elämää seuraa, että raskaudenkeskeytyksestä on säädettävä lailla. Lain tulee heijastaa laajaa yhteisymmärrystä. Lupa elämän tuhoamiseen tulee rajoittaa vakaviin poikkeustilanteisiin, joissa äidin tai sikiön elämä on uhattu tai heille aiheutuisi kohtuutonta kärsimystä.

Laki määrittelee raskaudenkeskeytyksen äärirajat, mutta ei vapauta yksilöä eettisestä harkinnasta ja vastuusta.

Syntynyt elämä on asetettava syntymättömän edelle. Äidin hengen varjelemiseksi lääketieteellisin syin tehtyä aborttia käytännössä kaikki pitävät hyväksyttävänä.

Oikeus päättää omaan ruumiiseen kohdistuvista toimenpiteistä kuuluu viime kädessä naiselle itselleen. Kaikenlainen painostus rikkoo sitä oikeutta vastaan, joka naisella on ruumiissaan syntyneen elämän varjelemiseen ja oman ruumiin koskemattomuuteen.

Naisella on aina oikeus ottaa vastaan hänessä kehkeytynyt elämä. Raskauden keskeyttämisen osalta tämä oikeus on rajatumpi, sillä abortin on tapahduttava lainsäädännön asettamissa puitteissa. Erityisen vaikeita ovat tilanteet, joissa äidin päihteiden käytön pelätään vaurioittavan sikiötä.

Nainen tarvitsee kaiken mahdollisen tuen. Se saa olla riippuvainen siitä, mihin ratkaisuun on päädytty. Miehellä on erityinen velvollisuus olla naisen rinnalla. Ongelmaraskauksissa nainen jää yhä liian usein yksin pohtimaan ratkaisuja ja kantamaan niiden seurauksia.

Jokaisen lapsen tulisi saada syntyä sosiaalisesti ja taloudellisesti kohtuullisiin oloihin, ja milloin nämä olot näyttävät puuttuvan, tulisi ensisijaisesti parantaa uuden elämän edellytyksiä. Sosiaalisin syin myönnettävässä abortissa naisella ja miehellä on oma vastuunsa, mutta se kertoo myös siitä, että emme yhteiskuntana ole kyenneet luomaan sellaisia oloja, joissa lapsen syntymä voisi olla toivottu. Miten huonoja taloudellisten ja sosiaalisten olojen tulee olla, että ne oikeuttavat kehittymässä olevan elämän tuhoamiseen?

Vaikeissa tilanteissa ketään ei saisi jättää yksin. Millaisin keinoin lapsen syntymää ja perhettä voitaisiin yhdessä tukea?

Kirjoittaja on Kuopion hiippakunnan piispa.