Ajatuksia hellesäässä

Olin taas kerran helteisellä Taulumäentorilla parantamassa maailmaa ja nauttimassa aamukahvia torikahvilassa, jossa sen saa ystävällisellä palvelulla ja hymyn kanssa tarjoiltuna. Kirpeän sivumaun toi kuitenkin ajatus, ettei tämä hyvä palvelu ollutkaan Varkautelaista vaan Joroisista. Mutta se ei nautintoani pilannut.

Hiljalleen Kauppakatua Päiviönsaarta kohden kävellessäni tajuntaani piirtyivät lapsiperheet ja isovanhemmat lapsenlapsineen rauhallisesti kuljeskelemassa vielä auki olevissa liikeissä, hämärästi mieleeni jäivät tyhjät liikehuoneistot, kirpputorit ja lukuisat loppuunmyynti-ilmoitukset.

Jos olinkin vaipunut hieman alakuloisiin ajatuksiin, Pirtinvirran sillalla toivo Varkauden hyvinvoinnista tulvahti mieleeni. Ohitseni ajoi paikallisliikenteen bussi, joka ennusti Varkauden piakkoin oleva 62?000 asukkaan suurkaupunki ja jalkojeni alitse sinisenä virtaava vesi ja kaunis hellesää saivat minut jälleen uskomaan parempaan tulevaisuuteen. Ei edes tieto siitä, että ainakin osa tuosta sinisenä soljuvasta virrasta on peräisin tehtaalta, toisin hyvin puhdistettuna, vienyt uskoani Varkauden tulevaisuuteen ja imagoon.

Kuljin vehreän Itsenäisyydenpuiston läpi, ohi purku-uhan alla olevan uimahallin ja vihreän puistikon takana piilottelevan vanhan Klubi-rakennuksen ja silloin Varkauden todellisuus iski moukarin lailla tajuntaani.

Luulin tulleeni sotatoimialueelle Syyriaan tai vähintään vanhan ajan Neuvostoliiton pikkukaupungin laitamaille. Keskellä Päiviönsaarta, pääkadun varrella on koko kesän ollut rakennuksen purku- ja kunnostustyöt meneillään, tosin viime kuukaudet on rakennuksella ollut varsin hiljaista. Tämä näky kaiken aiemman vehreyden rinnalla masensi minut.

Miten tällainen rakennuksen heitteillejättö on mahdollista kaupungissa?

Uskoisin, että tuo yksittäinen rakennus antaa ohikulkijalle mieleen jäävän kuvan Varkauden nykytilasta, jota ei pelkällä mainosfilmillä ja suurilla puheilla helposti muuteta.

Tuleekohan tästäkin rakennuksesta ikuinen pallo, joka pomppii lupien, hakemusten, valitusten ja vastavalitusten ikuisesti vellovassa valtameressä, kunnes todetaan, että mitään ei enää voi tehdä?

Onko Varkaudessa riittävät voimavarat omaavaa instanssia, joka velvottaisi kiinteistön omistajan vähintään korjaamaan rikkomansa ulkokuoren siistiin kuntoon?

Onhan ns. Potemkinin kulissikin parempi kuin nykytila, jossa rikotut ikkunat ja seinärakenteet niissä roikkuvine muovipeittoineen ja aitaukset jalkakäytävällä, osoittavat Varkauden halusta ja kyvystä parantaa ulkoista imagoaan.