Emme pysty ymmärtämään, mitä nuoret miehet joutuivat kokemaan Laatokan kallioisessa saaressa itsemurhatehtävää suorittaessaan

Viime viikon perjantaina tuli kuluneeksi 80 vuotta Talvisodassa käydystä Petäjäsaaren taistelusta Karjalassa Pitkärannan edustalla.

Saarta puolustaneet suomalaiset tiesivät, että vihollinen valmistelee massiivista hyökkäystä strategisesti tärkeään Petäjäsaareen. Saaren puolustuksen päällikkö hiihti hyökkäystä edeltävän päivän iltana Laatokan jään poikki mantereelle pataljoonan esikuntaan pyytämään vetäytymislupaa toivottomaksi käyvässä tilanteessa. Saaren puolustuksen päällikkö tarjoutui, miehensä säästääkseen, jäämään yksin saareen viivyttämään vihollista panssarintorjuntatykillä.

Pyyntöön ei suostuttu. Lopullinen käsky tuli armeijakunnan esikunnasta – viimeiseen mieheen.

Vihollinen aloitti 6.3.1940 aamulla kello 7 äärimmäisen ankaran tulivalmistelun tykistöllä sekä ilmapommituksin ja hyökkäsi saareen kaksi tuntia myöhemmin panssarivaunujen tukemalla valtaisalla, monikymmenkertaisella miesylivoimalla.

Kuin ihmeen kaupalla osa saaren puolustajista oli selvinnyt tulivalmistelusta. Vihollinen koki merkittäviä tappioita suomalaisten puolustaessa saarta toivottamassa tilanteessa, murskaavan ylivoiman edessä käskyn mukaisesti viimeiseen mieheen.

Päivän mittaan puolitoista kilometriä pitkän ja vajaan puoli kilometriä leveän saaren puolustus murtui yhä uusien jalkaväen hyökkäysaaltojen, saarta tulittaneiden panssarivaunujen ja tykistökeskitysten paineessa.

Aseiden vaiettua kello 17 saarta puolustanut joukko-osasto oli tuhoutunut käytännössä täysin. Päivän aikana oli päättynyt, 118 kaatuneen joukossa, 46 rantasalmelaisen miehen elämä.

Saaren epätoivoinen puolustus oli vaatinut raskaimman yhdessä taistelussa yksittäistä pitäjää kohdanneen uhrin koko Talvi- ja Jatkosotien aikana.

Voi vain kuvitella näillä Rantasalmen salomailla koetun tuskan ja vuodatettujen kyynelten määrää, kun suruviestit tavoittivat nuorten miesten kotitalot.

Muistokivien rivistöt ja Petäjäsaaren taistelun muistomerkki muistuttavat edelleen tuosta kauhujen päivästä Rantasalmen sankarihautausmaalla.

Päivä oli äärimmäisen raskas myös Pohjois-Savossa, Petäjäsaaressa kaatuneiden joukossa oli 23 Nilsiän poikaa.

Emme ikinä pysty ymmärtämään, mitä nuo nuoret miehet joutuivat tuona kuulankirkkaana maaliskuun alun pakkaspäivänä tuossa Laatokan kallioisessa saaressa itsemurhatehtävää suorittaessaan kokemaan.

Ikikiitos ja kunnia heille!

Talvisota päättyi viikkoa myöhemmin 13.3.1940.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.