Kaivosaikeet kuohuttavat

Asukkaat ovat huolestuneet brittiläisen Beowulf Miningin kaivosaluevarauksista Heinävedellä, Tuusniemellä ja Leppävirralla. Suomen lainsäädäntö antaa niin kansallisille kuin kansainvälisillekin kaivosyhtiöille oikeuden vallata kiinnostavia alueita lähes vapaasti.

Jo malminetsintä alueella herättää huolta mahdollisen grafiittikaivoksen haitoista.

Kaivostoiminnasta maksettavat verot ja korvaukset ovat riittämättömiä, samoin ne vakuudet, joita asetetaan ympäristön pilaantumisen varalta. Kaivosyhtiöt ovat pääosin ulkomaisia, verosuunnittelulla pystytään minimoimaan Suomeen maksettavat verot, ja ongelmien ilmetessä nämä yritykset ovat ketteriä katoamaan, kuolemaan ja vaihtamaan omistajaa.

Talvivaara on tuoreessa muistissa ja vastaavia vähäisempiä tapauksia on useita. Leppävirralla on ennestäänkin puhdistamattomia maita konkurssin tehneen kaivoksen jäljiltä - puhdistustoimien kustannukset lankeavat veronmaksajille.

On selvää, että teknologia tarvitsee raaka-aineensa, mutta ei millä hinnalla tahansa eikä mistä tahansa. Luontoarvot voidaan tuhota vain kerran, ilman peruutusnäppäintä.

Työpaikat ja taloudellinen toimeliaisuus ovat toivottuja, mutta kaivoksen tuomat työpaikat eivät ylitä alueen matkailun ja alkutuotannon työllistävää vaikutusta eivätkä korvaa maan ja asuntojen menetettyä arvoa.

En voi kannattaa tätä suunnitelmaa. Alue on luonnoltaan erityinen, herkkä ja haavoittuva. Toteutuessaan kaivostoiminta toisi sekä meluhaittoja että etäälle kulkeutuvia pölyhaittoja (esim. asbesti) ja vakavan uhan vesistöille. Alue on maan puhtaimpien vesistöjen keskellä ja siellä suojellaan uhanalaisia lajeja.

Heinävesi on profiloitunut luonnon, puhtauden ja hiljaisuuden maaksi, jonka matkailullisen imagon kaivos turmelisi. Kunnassa onkin syntynyt vahva liike kaivosta vastaan, tukensa Pro Heinävesi -liikkeelle ovat ilmaisseet kuntalaisten, kesäasukkaiden ja ortodoksisen kirkon lisäksi myös monet kuulut kulttuurivaikuttajat.

Kuntien ja kuntalaisten vaikutusmahdollisuuksia omilla alueillaan pidetään huonoina, mutta laki on koetuksella parhaillaan Kuusamossa.

Suomeen tarvitaan nykyistä tiukempi kaivoslaki, joka turvaa alueen kuntien ja asukkaiden vaikutusmahdollisuudet, lisää yhteiskunnalle maksettavia osuuksia kaivostoiminnan tuotoista ja varmistaa yhtiöiden maksamat verotulot sekä velvoittaa yhtiöt ympäristövastuuseen ja riittäviin rahallisiin vakuuksiin, joilla kaivostoiminnan jälkiä ennallistetaan toiminnan päättymisen jälkeen. Maaperän ja sen rikkauksien tulee kuulua Suomelle ja suomalaisille; nykyistä varsin vapaata varausoikeutta on suitsittava.

Vasemmistoliiton eduskuntaryhmä on jättänyt hallitukselle kirjallisen kysymyksen kaivoslain uudistamisesta ja se on yksi tulevan vaalikauden tavoitteista. Maakuntauudistuksessa on varmistettava myös ympäristövalvonnan riittävä toimivalta ja resurssit.

Kirjoittaja on Leppävirran kunnanhallituksen 2. varapuheenjohtaja ja Vasemmistoliiton puoluehallituksen jäsen.