Keskusta haluaa yhä edetä 18 maakunnalliseen sote-alueeseen nojaten, kirjoittaa Hannakaisa Heikkinen

Suomalaisissa sosiaali- ja terveyspalveluissa on todetusti erittäin suuria ongelmia. Ongelmista isoimpia on eriarvoisuus palveluiden pääsyssä. Myös vanhustenhoidossa on vakavia puutteita ja vanhusten suorastaan epäinhimillistä kohtelua.

Sosiaali- ja terveyspalveluiden kokonaisuudistuksen tarve ei ole väistynyt. Lääkäriin pääsy sekä laadukas ja inhimillinen hoito ja hoiva on turvattava tasa-arvoisesti jokaiselle suomalaiselle – koko maassa.

Sote-uudistusta on tehty Suomessa jo 15 vuoden ajan, usean hallituksen ja kaikkien puolueiden toimesta. On ymmärrettävää, että moni ihminen on turhautunut sosiaali- ja terveyspalvelujen uudistukseen. Me kansanedustajat emme varmastikaan ole onnistuneet uudistuksessa kompuroinnillamme lisäämään luottamusta politiikkaan. Nyt oltiin kaikkein lähimpänä saada uudistus valmiiksi, mutta aika kerta kaikkiaan loppui kesken.

Keskusta haluaa yhä edetä 18 maakunnalliseen sote-alueeseen nojaten. Malli on perustuslain mukainen ja toteutettavissa heti, jo tehty valmistelutyö hyödyntäen. Mallimme nojaa vahvoihin julkisiin toimijoihin.

Keskustan vaihtoehdossa sosiaali- ja terveyspalvelut nivotaan yhteen ja vahvistetaan nimenomaan ihmisiä lähellä olevia peruspalveluja. Antaisimme suomalaisille valinnanmahdollisuuden palveluihin. Vanhustenhoidon parantamiseksi kirjaisimme lakiin hoitajamitoituksen 0,7 hoitajasta vanhusta kohti.

Jos mitään ei tehdä, ihmisten palvelut huonontuvat, eriarvoisuus lisääntyy ja yksityiset terveysjätit ottavat lopullisesti vallan palveluissa. Siksi on perin kummallista, että Kokoomus Orpon suulla näyttää vetäytyneen kokonaisuudistuksen tarpeesta haluten antaa kunnille toimintavapauden järjestää palvelut halunsa ja kykynsä mukaan. Tämä on suuria kaupunkeja ja suuria lääkäriyrityksiä suosivaa ajattelua. Jos emme pääse eroon nykyisestä kuntavetoisesta mallista, hyväksymme sen, että ihmiset ovat epätasa-arvoisessa asemassa palveluiden suhteen eri puolella Suomea

Tällainen tekemättömyyden linja veisi kasvavien sote-menojen kanssa kamppailevilta kunnilta rahat, mikä tarkoittaisi joko puolipakotettuja kuntaliitoksia tai sitä, että kunnat joutuisivat rahapulassa ulkoistamaan sote-palvelunsa isoille lääkärifirmoille.

kansanedustaja ja -ehdokas (kesk.)