Laiskuus yhteiskunnassa

Vastineena Jari Sistosen Näkökulma-palstan kirjoitukseen (Hyvinvointivaltion pahin uhka WL 4.8.) haluaisin tuoda esiin toisenlaisen näkökulman. Sistonen arvostelee mielestäni aika rankasti eläkeläisiä ja työntekijöiden palkallisia etuuksia (lomapalkka, sairaus). Hän mainitsee huippukuntoiset golffaripapat ja konjakkimummot (tarkoittanee Aurinkorannikon naispuolisia eläkeläisiä), jotka ovat päässeet eläkkeelle ilman syytä eli hänen mukaansa ovat kaukana työkyvyttömyydestä eli he laiskottelevat.

Artikkelin mukaan eläkkeelle pitäisi päästä ainoastaan henkilö, joka on ajautunut työkyvyttömyyteen vanhuuden tai sairauden kautta. En ymmärrä tällaista ajattelua. Nämä aktiiviset eläkeläiset ovat joka ikinen tehneet pitkän työuran ja maksaneet veronsa ja eläkemaksunsa ja päässeet eläkkeelle joko lain mukaan tietyssä iässä tai terveydellisistä syistä. He ovat kustantaneet itseään vanhemman sukupolven eläkkeet ja myös omansa osittain.

Onko väärin, että he hoitavat sekä fyysistä että psyykkistä kuntoansa? Pitäisikö heidän virua sängyn pohjalla ja odottaa kuolemaa? Artikkelin kirjoittajan mielestä on ilmeisesti yhteiskunnalle tuhoisaa, jos nämä jo elämäntyönsä tehneet nauttivat elämästä ja työkiireistä vapautumisesta. Saan kirjoituksesta vaikutelman, että eläkettä voi nostaa vasta sitten, kun olet niin huonossa kunnossa, että et jaksa tehdä enää yhtään mitään.

Se, missä vaiheessa työntekijä lopettaa työnteon saavutettuaan eläkeiän, on jokaisen oma asia. Yhtään parempi tai arvokkaampi ei ole valinta, jossa ihminen jatkaa työntekoa paljon yli eläkeiän kuin se, että hän lopettaa saavutettuaan lakisääteisen eläkeiän. Kirjoituksessa Sistonen vertasi 70-v pitkää päivää tekevää onnellista kalastajaa ja laiskottelun elämänurakseen valinnutta ystäväänsä aika kärkevästi. En pysty ottamaan kantaa tähän ammattilaiskottelijaan (työtön, eläkeläinen, muuten laiska?), mutta tyyli, jolla ystävä leimataan, on vastenmielinen.

Mitä työntekijöiden etuuksiin tulee, oikea valitusosoite on valtakunnan päättäjät. Se, että yrittäjä syyllistää työntekijöitä, ei luulisi tekevän kovin hyvää yritystoiminnalle. Olen itsekin ollut yrittäjäkuvioissa sen verran mukana, että tiedän yrittäjän korkeista YEL-maksuista, lomien pitämättä jättämisestä, jne. Mutta jokainen yrittäjä valitsee itse ryhtyykö yrittäjäksi. Aina on mahdollisuus siirtyä vaikka työntekijäksi ja alkaa nostaa näitä "isoja etuuksia".

Hän jakaa laiskottelun hyvään ja huonoon. Jälkimmäiseen kuuluvat juuri em. kovakuntoiset eläkeläiset ja työntekijät olleessaan lomalla ja nostaessaan puolitoistakertaisen palkan loman ajalta. Hyvää laiskottelua sen sijaan on luova laiskottelu, jossa ihminen prosessoi jotain hyvää yhteisön puolesta. Miten kirjoittaja voi arvioida, kuka laiskottelee hyvin tai huonosti? Miten hän voi tuomita esim. eläkeläisten laiskottelun huonoksi (tällaisen kuvan kirjoitus antaa ainakin allekirjoittaneelle). Hän jopa mainitsee yhteisillä varoilla ammattilaiskottelun (eläkeläiset ja työttömät?). Kirjoituksessa mainitaan, että arvomme ovat pielessä, kun mummon tai papan (siis eläkeläisten) laiskotteluoikeus on tärkeämpää kuin lapsenlapsesta huolehtiminen. Mitähän tällä mahdetaan tarkoittaa?

En tiedä taustoja, jotka ovat johtaneet kirjoituksessa esitettyihin mielipiteisiin. Onko tarkoitus provosoida ja saada aikaan keskustelua? Mielestäni jokaisen valinnoille on annettava mahdollisuus eikä tuomita ketään suoralta kädeltä varsinkaan kokonaisena ryhmänä. Toivottavasti tämän kirjoituksen mielipiteet eivät ole kovin yleisiä yrittäjien keskuudessa. Elä ja anna toistenkin elää!