Rakennetaan jatkossakin sopimalla

Asioista sopiminen on yksi tärkeimmistä Pohjoismaisen toimivan hyvinvointiyhteiskunnan kulmakivistä. Meillä Suomessa on perinteisesti osattu sopia. Myös hankalissa asioissa on päästy joskus kovankin väännön jälkeen molempia osapuolia tyydyttävään ratkaisuun.

Hyvänä esimerkkinä voidaan nostaa esiin palkansaaja- ja työnantajajärjestöjen sekä maan hallituksen yhteisen sopimisen kulttuuri työelämään liittyvissä kysymyksissä. Sopimuksia tehneet osapuolet ovat voineet luottaa siihen, että sovittu asia pitää. Tämä yhteistyö on luonut markkinoille ennustettavuutta ja työpaikolle työrauhaa.

Laadukas luottamukseen perustuva yhteiskunnallinen sopimisen kulttuuri on saanut myös positiivista huomiota maailmalla ja olemme saaneet toimia jopa malliesimerkkinä siinä, miten sopimusyhteiskunnan tulee toimia.

Viime vuosina, varsinkin nykyisen istuvan maan hallituksen aikana tätä hyvin toimivaa sopimisen kulttuuria on alettu järjestelmällisesti purkamaan ja rapauttamaan. Maan hallitus on valinnut tietoisesti tien, jossa yhteisesti sovittu ei enää pidäkään, vaan sopimuksia pyörretään ja muutetaan omien eturyhmien toiveiden mukaisesti.

Esimerkkinä mainittakoon Kiky-sopimus, joka sovittiin vastentahtoisesti hallituksen kovan painostuksen ja uhkailun alla. Sopimuksen syntymisen ehtona oli, ettei hallitus tämän jälkeen enää puuttuisi työelämäkysymyksiin. Toisin kävi...

Lähes viikoittain saamme lukea eri medioista hallituksen suunnitteilla olevista esityksistä, jotka liittyvät tavalla tai toisella työelämään. Esimerkkeinä mainittakoon työttömien aseman toistuvat heikennysesitykset, toisen asteen koulutuksen merkittävät säästötoimenpiteet, silpputyön lisääntymiseen myötävaikuttavat toimenpiteet sekä nyt viimeisimpänä esitys alle 20 henkilöä työllistävien yritysten huojennukset irtisanomissuojaan.

Kentältä on myös kuulunut yhä enenevässä määrin huolestuttavia viestejä siitä, että palkalla ei tule enää tietyillä aloilla toimeen. Tämän lisäksi Suomessa on iso joukko palkansaajia, joiden työstä saama palkka riittää ainoastaan niihin välttämättömiin menoihin, mihinkään "ylimääräiseen" ei ole varaa.

Tällä laadukkaan sopimisen kulttuurin tarkoituksenmukaisella rapauttamisella on ja tulee olemaan kauaskantoiset negatiiviset vaikutukset sekä yksilön että yhteiskunnan toiminnan näkökulmasta. Jos sopimuksista ja sovitusta ei enää pidetä kiinni edes valtion ylimmän tason päätöksissä niin miksi se koettaisiin enää tärkeänä millään yhteiskunnan, saati yksilön tasolla.

Onko kukaan ajatellut, miten tämä kaikki tulee vaikuttamaan poliittisen päätöksenteon uskottavuuteen, joka on viime vuosina muutenkin kärsinyt kansalaisten silmissä luottamuspulasta? Mielestämme toimiva yhteiskunta rakentuu luottamuksesta ja ennen kaikkea yhteisestä tekemisestä.

Kannatamme laadukasta sopimusyhteiskuntaa ja tulemme tekemään töitä sen eteen, että Suomi on sitä vielä tulevina vuosinakin!

luottamusmies

Paperiliitto Varkaus

JHL Kuopio

Teollisuusliitto Iisalmi