Valtiovarainministeriön esitys oli kylmä suihku – 5 miljoonaa euroa jaettuna 24 ammattikorkeakoululle

Näkökulma

Kukapa ei olisi kuullut mielensäpahoittajasta, jonka Tuomas Kyrö on oivallisesti eteemme loihtinut. Mielensäpahoittaja naurattaa ja viihdyttää.

Luin hyvillä mielin Kyrön kirjaa kesälomalla. Tunnistin päähenkilössä itseni ja myös lähimmäiseni ärsyttävällä tavalla. Pystyn luettelemaan tosissani ja puolileikilläni mistä kaikesta mieleni pahoitan.

Pahoitin mieleni valtiovarainministeriön budjettiesityksestä. Osaamisen sanotaan olevan Suomen kivijalka.

Hallitusohjelmassa vihdoinkin ammattikorkeakoulutuksen rahoitukseen luvattiin pientä lisäystä kahdeksan vuoden leikkausten jälkeen.

Valtiovarainministeriön esitys oli kuitenkin kylmä suihku. Esityksen mukaan tulisi 5 miljoonaa euroa jaettuna 24 ammattikorkeakoululle! Samaan aikaan halutaan, että samalla rahoituksella vastataan myös työväestön osaamistason nostamiseen. Eipä naurata!

Mutta mikä olisi mielensäpahoittajan vastakohta? En löytänyt määritelmää nopealla Google-haulla. Olisiko mielensäpahoittajan vastakohta mielensähyvittäjä?

Minulle tulee hyvä mieli, kun ammattikorkeakoulut tunnistetaan osana korkeakoulusektoria, jolla on oma vahva aluekehittämisen rooli ja koulutuksen rinnalla vahvaa tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoiminta. Tuntuu hyvältä yritysten ja laajemminkin työelämän positiivinen viesti siitä, miten Savonia on tukenut yrityksen henkilöstön osaamista ja liiketoimintaa.

Minulla oli myös erityisen hyvä mieli kesällä, kun sain kutsun Suomi-Areenalle. Siellä puhuttiin työhyvinvoinnista. Savonia-ammattikorkeakoulu ja Helsingin kaupunki ottivat vastaan lukuvuodelle 2019–2020 haasteen, jolla tuemme edelleen henkilöstön työhyvinvointia. Pidin kunnia-asiana olla mukana keskustelussa.

Totesin, että olemme onnistuneet henkilöstön ja johdon rakentavassa vuoropuhelussa. Ei sinne olisi kutsua muuten tullut.

Savonian strategiassa olemme nostaneet esiin työn merkityksellisyyden. Henkilöstö on haastettu pohtimaan aikaansaannoksia ja tehdyn työn merkitystä.

Työn merkityksellisyyden kautta löytyy positiivinen ylpeys omasta työstä. Jos arvostaa omaa ja kollegan työtä on koko työyhteisö mielensähyvittäjä. On luottamusta ja hyvä fiilis tehdä henkisesti vaativaa työtä.

Savonian strategiatyöpajassa nousi esille onnellisuus. Onnellisuuden täytynee olla vastakohta mielensäpahoittamiselle.

Uskallammeko Savonian tulevassa strategiassa sanoa, että olemme onnellinen tai jopa onnellisin ammattikorkeakoulu? Ainakin strategiaprosessin aikana on mahdollisuus pohtia millaisen työyhteisön jäsen olen. Rakennanko yhteisöllisyyttä positiivisella asenteellani?

Uskon, että opiskelijat valitsevat sen ammattikorkeakoulun, jossa he saavat hyvän asiakaskokemuksen riippumatta siitä ovatko läsnä oppitunneilla tai opiskelevatko virtuaalisesti. Hyvän asiakaskokemuksen lisäksi tarvitaan toki henkilöstön vahvaa pedagogista ja substanssiosaamista ja välittämisen ilmapiiriä.

Näitä valintoja hakijat tekevät taas lähiviikkoina, kun korkeakouluissa on syksyn yhteishaku. Meillä kouluttajilla on suuri vastuu myös siitä, minkälaiseen yhteisöön nämä hakijat usean vuoden ajaksi otamme.

Olen varma, että kun henkilöstönä panostamme hyvinvointiin, on tarjolla pelkkiä voittajia. Annetaan positiivisen asenteen siis virrata ja vaikuttaa.

Kirjoittaja on FT, Savonia-ammattikorkeakoulun rehtori ja toimitusjohtaja.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.