Riistakausi lähtee käyntiin

Huomenna puoliltapäivin tähytään rantaheinikoista taivaalle haulikontähtäinten läpi, kun vesilintujen metsästyskausi alkaa. Monelle tämä perinteinen hetki avaa syksyn ja talven riistakauden, vaikka osa metsästäjistä on käynyt jo tämän viikon kyyhkyjahdissa.

Suomen Riistakeskuksen mukaan sorsametsällä käy kolmannes maan reilusta 300?000 metsästäjästä. Vielä kymmenen vuotta sitten sorsastajiin laskettiin kaksi kolmasosaa metsästystä harrastavista. Määrä on huvennut tuntuvasti. Itäsuomalaisista metsästää noin joka kymmenes.

Metsästys kuuluu suomalaiseen perinteiseen elämänmuotoon siinä missä kalastus ja marjastuskin. Nykyään kukaan ei enää metsästä ravinnon vuoksi. Saalis on silti takuuvarmasti luonnonmukaista lähiruokaa.

Metsästys on parhaimmillaan luonnossa liikkumista ja perinteiden kunnioitusta. Kyse on myös riistakannan maltillisesta verottamisesta. Vastuullisella metsästyksellä ei hävitetä ainuttakaan lajia sukupuuttoon, vaan pikemminkin ollaan säilyttämässä luonnon tasapainoa. Oikean metsästäjän tulilinjalle ei satu koskaan muita kuin luvan sallimia lajeja.

Taloudellista merkitystä on yksinomaan hirvenmetsästyksellä, mutta muutakin riistakantaa on syytä säädellä harkiten. Jäniskantaa on pidettävä kurissa ja hyvinä vuosina myös vesilintukanta kestää metsästystä. Nyt metsäkanalintukannatkin ovat alkaneet osoittaa toivottua elpymistä. Myöskään karhu- ja ilvesluvissa ei pidä liikaa pihdata. Suurpetokanta on kohtuullisen hyvällä mallilla, mutta paikoin pedoista on haittaa ihmisille.

Kunnon metsästäjä osaa käyttää myös asettaan harkiten ja malttaa jättää epävarman saaliin ottamatta. Tunnelma ja luonnonläheisyys ovat pääosassa.