Vanhustenhuolto voisi ottaa oppia siitä, kuinka kehitysvammaisten palvelukodeissa osataan toimia

Varkaudessa vietettiin keskiviikkona iloista juhlaa, kun kehitysvammaisten palvelukoti Kupariseppä täytti 20 vuotta.

Kun Kupariseppä avasi ovensa, sen taustalla oleva Savon Vammaisasuntosäätiö oli toiminut jo kymmenen vuotta. Säätiö on rakentanut eri puolille Etelä- ja Pohjois-Savoa keskimäärin yhden palvelukodin vuodessa. Kehitysvammaisten lisäksi sen toiminta on laajentunut myös mielenterveyskuntoutujien asumiseen.

Palvelukotiverkoston taustalla oli kehitysvammaisia koskeneen lainsäädännön ja koko ajattelutavan muutos 1980-luvulla. Siihen saakka moni kehitysvammainen joutui muuttamaan laitokseen, vaikka se ei oikea paikka olisi ollutkaan. Palvelukodissa jokaisella on oma asunto, mutta tarjolla on myös yhteisiä tiloja ja henkilökunnan apua ympäri vuorokauden.

Palvelukodit tarjoavat mahdollisuuden myös tilapäiseen tai jaksottaiseen asumiseen. Säätiöllä on myös tukiasuntoja, joissa asuvat kehitysvammaiset saavat itsenäiseen elämäänsä tarvittavaa apua ja tukea.

Jotain toiminnasta kertoo se, että Kuparisepässä on yhä samoja työntekijöitä kuin 20 vuotta sitten. Kehitysvammaisten palvelukodeista ei ole noussut julkisuuteen sellaisia kohuja ja kauhutarinoita, joita viime talvena kuultiin vanhusten palvelutaloista: pahimmillaan asukkaiden terveys ja henki on ollut vaarassa.

Ehkäpä vanhustenhuollossa olisi syytä ottaa oppia siitä, kuinka asiat on osattu kehitysvammapuolella tehdä jo monen vuosikymmenen ajan? Toki vammais- ja vanhuspalveluja säätelevät eri lait, ja tarpeet ja tilanteet ovat erilaisia, mutta jotain Kuparisepässä ja vastaavissa taloissa on selvästi tehty oikein.

Satunnaisellekin kävijälle välittyy hyvä henki, kun asiakkaita kohdellaan kunnioittavasti ja arvostaen.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.