Vedenjakajan voivat ottaa haltuunsa myös ihmiset, jotka pystyvät kulkemaan vain helppokulkuisilla reiteillä.

Pieksämäki ottaa kaiken irti luontoliikkumisen suosion kasvusta. Vedenjakaja-reitistöön kuuluu nyt 35 kilometriä patikointi- ja 40 kilometriä maastopyöräreittejä. Taukopaikkoja eväiden syöntiin, makkaranpaistoon tai yöpymiseen on 20. Reitit polveilevat harjumaiseman, hiekkakankaiden ja suoluonnon keskellä. Reitistöä on tarkoitus jatkaa Jäppilän Kivikuruun saakka, ja se kasvattaa luontoreittien kilometrit lähes neljäänkymmeneen.

Vedenjakajan käyttö on ollut vilkasta. Kävijöitä on laskurin mukaan useampi sata päivittäin. Parhaimmillaan kävijöiden määrä on kasvanut tuhanteen yhden päivän aikana. Kun patikoijat ja pyöräilijät jakautuvat isolle alueelle, monille reiteille ja eri vuorokaudenaikoihin, ruuhkaa reiteille pääsee syntymään ani harvoin. Luonnon rauhasta pääsee kyllä varmasti nauttimaan.

Keski-Savon kuntia ei pääse syyttämään siitä, etteikö liikuntaa olisi viime vuosina satsattu. Varkaudessa on laitettu kuntoon niin ulko- kuin sisäkenttiäkin ja jäähalleja, rakennettu lähiliikuntapaikkoja ja suunnitelmat uudesta uimahallista ovat pitkällä. Latuverkon kunnostuksia lukuun ottamatta luontoliikkumisen tukeminen on kuitenkin jäänyt vähiin. Joroisissa sitä on tehty: upean Kotkarharjun alue on saanut huoltorakennuksen, laavun ja lisää patikkareittejä, joista osalle pääsee heittämään frisbeetä. Kotkatharjun maastot ovat kuitenkin suurelta osin varsin haastavia liikkua.

Vedenjakajan hienous on, että alueen luonnon voi ottaa haltuunsa myös ihmiset, jotka tykkäävät tai pystyvät kulkemaan helppokulkuisilla reiteillä. Partaharjulta löytyy jopa esteetön reitti, jonka voi kulkea pyörätuolilla. Terveyden suuri haaste ei ole liikkuvat vaan liikkumattomat ihmiset. Siksi tarvitaan luontoa ja Vedenjakajia.