Kotimaa

Aarnio-oikeudenkäynnissä oli keksittyjä tarinoita: Veiko, rahalavastus ja puhelinten piilopaikka

Pitkään jatkuneen Jari Aarnion oikeudenkäynnin aikana julkisuudessa käsiteltiin useita erilaisia väitteitä, jotka Helsingin käräjäoikeuden tuomion mukaan osoittautuivat täysin vääriksi ja jopa tahallaan keksityiksi. Tarinat ehtivät kuitenkin olla julkisuudessa esillä kauan.

1. Todistaja-Veiko ei liittynyt asiaan mitenkään

Esimerkiksi kesken oikeudenkäynnin todistajaksi ilmoittautunut virolainen Veiko osoittautui asiaan täysin sivulliseksi. Hän ei liittynyt asiaan mitenkään.

Koko erikoinen välikohtaus sai alkunsa, kun Aarnio itse kertoi oikeudenkäynnissä selitykseksi isoille, selittämättömille käteisvaroilleen, että olisi syksyllä 2002 saanut epämääräiseltä miljonääriltä 447 000 euroa käteistä rahaa.

Hän kertoi saaneensa rahat virolaisen kuriirin välitykseltä, kun miljonääri itse oli maannut jo kuolonkielissä sairaalassa. Helsingin käräjäoikeuden mukaan Aarnion oikeudenkäynnissä esittämä väite virolaisesta rahakuriirista oli täysin keksitty.

Tarinan tultua kuitenkin julki oikeudenkäynnissä todistajaksi ilmoittautui Keski-Euroopassa asuva Veiko, joka oli asunut Suomessa 1980-luvulta vuoteen 1993 ja käynyt joitakin kertoja Suomessa sen jälkeen. Veikolla oli useita rikostuomioita, ja hän oli Suomen ja Viron poliisien ja rikollisten hyvin tuntema.

Veiko kuulusteltiin ja kutsuttiin oikeuteen, jossa hän kertoi, että juuri hän oli vienyt rahat Aarniolle. Veiko kuitenkin myös kertoi, ettei rahojen antaja ollut sairas miljonääri, vaan joku Keke. Samalla hän kuvaili jengipomo Keijo Vilhusen ulkonäköä.

Vilhunen tuomittiin sittemmin Aarnion rikoskumppanina, mutta käteistä rahaa täynnä olevaan muovipussiin hänen ei tiedetä liittyneen.

Käräjäoikeuden mukaan Veikon kertomus tapahtumien kulusta oli vailla uskottavia yksityiskohtia eikä oikeuden mukaan koko kertomuksella ollut mitään todistusarvoa.

Veiko ehti antaa Suomessa haastatteluja lehtiin ja kertoa yhteyksistään Aarnioon. Oikeus ei pitänyt näitä puheita tosina.

2. Miljonäärin bisnestarina oli lehdistä tuttu

Käräjäoikeuden mukaan Aarnion varallisuus ei voinut muutenkaan olla peräisin miljonäärin maksamista konsulttikorvauksista.

Aarnio kertoi, että epämääräisiä bisneksiä tehnyt miljonääri oli pyytänyt turvallisuuskonsultointia Aarniolta, joka oli työuransa aikana tunnettu huumepoliisi ja tekemisissä vakavan rikollisuuden kanssa. Aarnio kertoi käyneensä seuraamassa miljonäärin bisnestapaamisia ja huolehtineensa niiden turvallisuudesta.

Helsingin käräjäoikeuden mukaan tämä ei pitänyt paikkaansa. Väitettyyn tapahtuma-aikaan Aarnio oli nuori, kokematon poliisi ja oikeuden mukaan olisi epäuskottavaa, että kokenut, alamaailmassa liikkuva bisnesmies olisi turvautunut Aarnion kertomalla tavalla tämän apuun.

Kukaan muu alaa tunteva ei myöskään tiennyt Aarnion ja miljonäärin väleistä, vaikka ne olisivat tulleet ilmi, jos ne olisivat olleet totta Aarnion kertomalla tavalla pitkällä ajalla Helsingin alamaailmassa.

– Kertomus miljonääriltä saadusta varallisuudesta ei ole uskottava, oikeus totesi.

Oikeuden mukaan kaikki Aarnion puheet miljonääristä olivat sellaisia, joita kuka tahansa 1990-luvulla sanomalehtiä lukenut henkilö olisi pystynyt kehittelemään.

Aarnio ei osannut oikeudessa kertoa miljonäärin ulkonäöstä, sairaudesta eikä käyttäytymisestä. Myöskään Aarnion oma rooli ja asema töissä ei ajallisesti täsmännyt siihen aikaan, milloin kyseinen miljonääri oli elänyt kukoistuskauttaan bisnesmiehenä.

3. Rahakätkö oli kuin huumepoliisin tekemä

Helsingin käräjäoikeuden mukaan myös väitteet rahakätkön lavastamisesta Aarnion Porvoon tontille olivat täysin keksittyjä.

Aarnion tontilta löytyi maahan tehdystä kätköstä 64 800 euroa rahaa keväällä 2014, kun poliisit tekivät paikalla etsintää poliisikoirien ja erilaisten teknisten apuvälineiden kanssa.

Aarnio vihjaili oikeudenkäynnissä useaan otteeseen, että kätkö oli lavastettu. Lavastajaa hän ei suoraan sanonut, mutta viittasi milloin keskusrikospoliisiin, milloin United Brotherhood- jengiin.

Käräjäoikeuden mukaan Aarnio teki kuitenkin rahakätkön mahdollisesti itse ennen pidätystään - juuri edellisenä viikonloppuna, kun kävi istuttamassa kasveja talon edustalla olevaan pengerrykseen.

– Rahojen piilottaminen tontilla olleeseen kätköön on voinut tapahtua esimerkiksi tuolloin. Olettamusta tukee se, että kätkö on rakennettu kiinteistöllä olleista tarveaineista, käräjäoikeus toteaa.

– Lavastaja ei todennäköisesti olisi tiennyt, että kätköä varten tarvittava materiaali on ollut tontilla, vaan hän olisi tuonut materiaalin mukanaan.

– Kerrottuja seikkoja kokonaisuutena harkiten ne puhuvat sen puolesta, että kätkön tekijä on ollut Aarnio, oikeus arvioi.

Paikalla olleen toisen poliisin rahakoiran ohjaajan mukaan kätkö oli paras maakätkö, jonka konstaapeli oli koskaan nähnyt.

Toisen rahakoiran ohjaajan mukaan rahakätkö oli tehty niin, ettei sitä olisi ollut mahdollista löytää koiran avulla.

Käräjäoikeuden mukaan kätkön tekijä oli ilmeisesti tuntenut poliisin toimintatapoja hyvin, ja kätkö oli tehty sellaiseksi, ettei sitä ollut tarkoituskaan löytää kenenkään muun kuin kätkön tekijän tai tekijöiden.

Kun Aarnio otettiin kiinni marraskuussa 2013, maa routaantui pian eikä maakätkön tekeminen olisi ollut mahdollista ennen kuin routa suli - ja paikalla oltiin sitten tekemässä uutta etsintää.

Oikeus myös muistutti, ettei Suomesta olisi todennäköistä löytyä lavastajaa, joka olisi valmis uhraamaan Aarnion lavastukseen 64 800 euroa.

4. Laveasti esitelty poliisin piilokonttori oli aivan muiden käytössä

Oikeuden mukaan myös puheet piilokonttorista olivat osin vääriä tai ainakin liioiteltuja.

Helsingin poliisilla oli käytössään piilokonttori eli vuokrattu, ulospäin nimetön toimistotila, jota kenttävalvontaa tekevät poliisit saattoivat käyttää tukikohtanaan ja työtilanaan.

Näin poliisit eivät joutuneet liikkumaan niin paljon Pasilan poliisitalolla, jossa rikolliset olisivat voineet nähdä heidät ja yhdistää heidät poliiseiksi.

Siviilivaatteissa töissään liikkuvat poliisit halusivat pysyä tunnistamattomina, joten he käyttivät siksi nimetöntä toimistoa.

Aarnio väitti oikeudenkäynnissä, että hasisliigan käyttämät puhelimet paikantuivat usein Pasilaan tietylle alueelle, koska hän työtovereineen säilytti tietolähteiden yhteyspuhelimia piilokonttorissa.

Oikeudenkäynnin aikana entistä piilokonttoritilaa ja sen käyttötapoja esiteltiin julkisuudessa. Käräjäoikeus kuitenkin totesi, että piilokonttori oli ollut toisten poliisien käytössä, mutta ei entisen rikosylikomisarion ja hänen nimeämiensä työtovereiden.

Aarnio ja hänen nimeämänsä työtoverit eivät olleet piilokonttorin vakinaisia käyttäjiä, vaan toisten poliisien työtila sotkettiin Aarnio-oikeudenkäynnin väitteisiin tarkoitushakuisesti.

Helsingin käräjäoikeus käsitteli Aarnio-päävyyhdin syytteitä kesäkuusta 2015 kevääseen 2016. Oikeus antoi tuomionsa 29. joulukuuta. Tuomio perusteluineen ja kirjallisine muine aineistoineen on noin 1 800 sivua pitkä. Valitusaika tuomioista on kesken.

Käräjäoikeus myönsi Aarnio-päävyyhdin valituksiin pitkän lisäajan

KKO: Aarnion petostuomio voimaan - myös Trevocin johtajat vankilaan

Aarnio sai itsekin lavastuspostia - tunnettu rikollinen lähetti kiusantekokortteja

Tässä kaikki Aarnio-vyyhdin syytetyt, tuomitut ja korvaukset

Näin oikeus perusteli Aarnion tuomiota: "Häikäilemätöntä!"

Rahakoirilla etsittiin tontteja Hangosta Joensuuhun

Rahakätkö löytyi piikkitutkaimella

Aarnion vuoro oikeudessa - väitti rahakätköä lavastukseksi