Anssi Laine sai elää kuopiolaisen unelman. Hän oli keskeisiä pilareita KalPan kultakevään taustalla. Sitten savolainen lähti perheineen Pariisin kupeeseen vielä suuremman unelman perään. Hänen harteillaan lepää ranskalaisen kiekkoilun tulevaisuus
Meksi
Tämän jutun on tehnyt uusi Meksi Urheilumedia.
Tänään Pariisi ei näytä postikortilta. Taivas roikkuu matalalla, navakka tuuli ravistelee terassien markiiseja. Saint-Lazaren asemalla, Pariisin ja koko Ranskan toiseksi vilkkaimmalla, on hitusen lämpimämpää. Sen käytävällä silmiin osuu seurue. Vaikea sanoa miksi, mutta heidät tunnistaa silmänräpäyksessä suomalaisiksi. Perhe voi lähteä Suomesta, mutta Suomi ei lähde perheestä. Etummaisena kulkee Anssi Laine, 45, vanavedessään kolme pienempää Lainetta: Taavi, Eeli ja Selma. Perheen äiti on jäänyt kotiin.
Lämpötila on vain muutaman pykälän koto-Suomea korkeammalla. Toisin oli kesäkuussa, kun Laineen perheen muuttokuorma lähti pitkälle matkalle Savosta Pariisiin suurkaupunkialueelle. Alkamaisillaan oli Suomessa viileäksi jäänyt, mutta Ranskaa ennätyshelteillä paiskonut kesä.
“Suomessa kun kuuli helteistä uutisissa, niin ajatteli: “no joo, on kuuma”. Mutta kun mittaat oman pihan asfalttia ja se näyttää kuuttakymmentä astetta, tulee sellainen ahdistava tunne”, Anssi Laine muistelee.
Keski-Euroopan helteet kuulostavat huonolta saunalta. Saunassa, tosin paremmissa löylyissä, Laineen perhe aikanaan käsitteli edessä ollutta murrostaan.
“Oltiin mökillä, kun tästä tuli tieto,” kertoo Eeli, 10, sisarussarjan keskimmäinen.
“Nyt on ikävä kavereita, kieltä, koulua ja KalPaa,” listaa puolestaan isoveli Taavi, 12.
Listalla on neljä kovaa k-kirjainta. Kuinka moni ikätoveri Suomessa mahtaisi lisätä ikävöitävien asioiden joukkoon myös koulun?
Näin kaikkien ilmeet videopalaverissa: syttyi semmoinen lamppu, että tästä voi oikeasti tulla jotakin!
Laineiden matka alkoi häämöttää lokakuussa 2025. Ranskan jääkiekkoliitto oli viimeistelemässä strategiaansa. Aiemmin oppi oli pyritty hakemaan Kanadasta, varsinkin ranskankielisestä Quebecistä. Siellä tekemistä raamittaa jättimäinen harrastajamassa – sellaista Galliassa ei ole tarjolla. Suuntaa uuteen päätettiin hakea rajojen ulkopuolelta: pienemmästä maasta, joka kuitenkin pärjää jääkiekossa. Pian Kuopion Niiralassa soi puhelin.
“Työnkuva oli väärä ja kerroin oman kannan, kuinka asiat pitäisi järjestää. Marraskuun lopussa palattiin asiaan ja aloin ensimmäisen kerran miettiä: perhana, tässä voi joutua muuttamaan,” isäpappa Laine kertaa.
Lopullisesti pato murtui, kun ranskalaisille selvisi Kati-vaimon asuneen maassa aiemmin ja puhuvan ranskaa.
“Näin kaikkien ilmeet videopalaverissa: syttyi semmoinen lamppu, että tästä voi oikeasti tulla jotakin! Eikä tästä olisi tullut mitään ilman Katin ranskan kielen taitoa. Ei mistään virasto- tai lääkäriasioinneista edes nykyisillä käännöstyökaluilla.”
Näin päädyttiin perheen mökkisaunan lauteille pohtimaan jättimäistä käännettä viiden ihmisen elämään. Kesäkuussa Laineet saapuivat Cergyyn, Ranskan jääkiekkoliitto FFHG:n kotikaupunkiin Pariisin edustalla. Ensimmäisenä työpäivänä säädettiin laitteita ja käyttäjätunnuksia. Noin toisena, viimeistään kolmantena alkoi U18-ikäluokan MM-kisojen leiritys ja arki FFHG:n jääkiekkojohtajana.
Voit lukea jutun loppuun Meksi Urheilumediasta. Siirry juttuun.